Jouluevankeliumi Härmäksi

Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, jotta koko valtakunta oli pantava verolle. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltijana Syyrias. Kaikki meniväkki kirioottautumhan verottajan luettelhon, itte kukin omhan kaupunkhinsa.

Niin Joosefkin lähti muiren joukos Kalieasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasiaan tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkhin, Peetlehemhin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy. Sotti joukhonsa Marian, kihilattunsa, joka oli piänhin päin. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justhin kun ne oli siälä, Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kiataasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimhen, kun majataloosta ei löytyny tilaa ettimälläkään.

Niillä seuruulla sattuu olemhan paimenia yällä taivasalla paimentamas laumaansa. Yhtäkkiää niiren ethen ilamaantuu Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröö ne joka pualelta. Paimenet peliästyy aivan kauhiasti , mutta enkeli sanoo niille ”Äläkää peliäkkö, mullon teille iloonen tiarootus ja isoo ilo kaikelle väjelle. Tänä päivänä teille on syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Täson teille merkki siitä: löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloossansa.” Ja siinä samas hetkes oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivhallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa: - Jumalan on kunnia korkeuksis ja maas rauha ihimisillä, joille se ei mitään muuta taharo ku hyvää.

Ku enkelit oli menny takaasi taivhashen paimenet sanoo miähis: ”Ny äkkiää Peetlehemhin! Siälä me näjemmä, mitä täs ny oikeen on tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilamootti: ” Ne lähti kiirhusti ja löyti Marian ja Jooseffin ja lapsen, joka nukkuu seimes. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muillekki, mitä kaikkia niille lapsesta oli sanottu. Ne jokka kuuli paimenten puheet olivat aivan ihimeessänsä. Mutta Maria painoo miälhensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali niitä miälessänsä. Paimenet palaali takaasin kiitellen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justhin niin kun niille oli sanottukin.

Rauhallista Joulua!

Into

Kylätoiminta tarvitsee uusia malleja

Into osallistui alkuviikosta kylätoiminnan valtakunnallisille neuvottelupäiville Riihimäellä. Mukana oli sekä maakunnallisten yhteenliittymien (kuten EPK:n) edustajia että LEADER-toimintaryhmien alueellisia kyläasiamiehiä ja hankevetäjiä.
Puheita ja mielipiteenvaihtoa kuunnellessa vahvistui entisestään käsitys, että kylätoiminta tarvitsee uusia toimintamalleja: erilaisten yhteenliittymien, rakenteiden ja rahoitusmallien sijaan pitäisi ajatusmallin lähteä kylän tasolta, jokaisen kylän omista lähtökohdista - niin erilaisia meidän kylämme ovat valtakunnallisesti ja ihan oman alueemmekin sisällä.
 Kuntarakenteen uudistuessa kylien merkitys kasvaa entisestään. Entisistä kuntataajamistakin tulee "kyliä" - vaikka ne eivät ihan perinteisen kyläkäsityksen raamiin sovikaan. Tarvitaan myös uutta käsitteistöä. Kylille ja kaupunginosille pitäisi kehittää hyvä yhteinen suuhunsopiva nimike - paikallisyhteisö kuulostaa. Kuinka olisi LÄHISTÖ?
Mutta takaisin mallinnukseen: lähistöjen tärkein voimavara ovat tietenkin asukkaat. He ovat itse sekä palvelujen käyttäjiä että niiden tarjoajia. Jokaisen kylän tarpeisiin pitäisi luoda omanlaisensa paketti: kyläsuunnitelma, joka elää joustavasti kylän kehitysvaiheiden mukana. Kyläsuunnitelma ei saa pölyttyä kansien väliin vaan sen pitää aidosti näyttää suuntaa: tätä meidän kylällä on, tätä tarvitaan ja näin se tehdään. Eri pituisia ja vahvuisia toimenpiteitä pitää olla vireillä peräkkäin ja päällekkäinkin katkeamattomana ketjuna. Erityisen tärkeä on työnjako: kaikille lähistön ihmisille on tarjottava mahdollisuus kantaa kortensa kekoon. Yhteisöllisyys syntyy vain yhdessä tekemällä.

Kylien valot kutsuvat 23.-25.marraskuuta

Vajaan parin viikon kuluttua pidetään Aisaparin alueella Kylien valot -tapahtumaviikonloppu, jonka tavoitteena on nostaa esiin kylien elinvoimaa. Kyliä on kutsuttu ilmoittamaan tapahtumiaan yhteismainontaan ja mainokset tulevat ensi viikon paikallislehtiin. Muutamia kyliä on mukaan ilmoitautunutkin, mutta paljon saisi vielä tulla lisää.
Ilmoittautumisia otetaan vastaan tämän viikon torstaihin saakka. Pistäkäähän tuulemaan!
Tapahtuman ei tarvitse olla suuren suuri, ihan kynttiläilta kylätalolla tai iltateehetki riittää. Jossakin kylän äidit kokoontuvat lapsineen nyyttikestiperiaatteella, toisaalla taas pidetään kylän yhteinen joulujuhla tai joulunavaus myyntipöytineen ja yhteislauluineen.
Toiminnan laatu ja laajuus on kylästä itsestään kiinni, ja järjestäjäksi käy toki muukin taho kuin kyläseura - tarkoituksena on vain osoittaa, että elinvoimaa ja toimintaa on myös keskustojen ulkopuolella: jouluvaloja kun sytytellään pääasiassa kaupunkien ja kuntien keskustaajamissa, mutta joskus kävijävirta voisi kulkea toiseenkin suuntaan!
Kun tapahtumat kerätään yhteismainontaan, saadaan toiminnalle näkyvyyttä ja houkutellaan väki kulkemaan kylänraitteja.
Tempauksen takana ovat Aisaparin hankkeet - Kauhavalainen kylämaisema ja Hinku - kylien aktivointihanke - ja tempaus käsittää koko Aisaparin alueen: Alajärvi, Evijärvi, Kauhava, Lappajärvi, Lapua ja Vimpeli.
Tapahtumia voi ilmoittaa Reetalle ja Päiville, ja mieluusti hetimiten niin ehtivät mainokseen!
reetta.yli-hynnila@4h.fi, puh. 045 654 8838
tai paivi.kultalahti@aisapari.net, puh. 0400 239 359

Voima asuu kylissä ja jokaisessa meissä asuu kyläläinen,
uskoo Into

Osaaminen palveluiksi osuuskunnissa

Torstaina 1.11. oli Härmän Kuntokeskuksessa mielenkiintoinen tilaisuus osuuskunnista yritysmuotona. Olen itsekin ollut mukana perustamassa osuuskuntaa vuonna1997 ja silloin kirjoitin Järviseudun Sanomiin yleisönosastokirjoituksen (6.3.1997) otsikkona oli "Osuuskunnat ovat tulossa taas".

Osuustoimintalaissa vuodelta 1901 kirjoitetaan mm. näin: "Osaksi säästämällä, osaksi toisiansa tukemalla vähävaraisetkin sitten voivat päästä nauttimaan suuremman pääoman etuja, ostaa tarpeensa huokeammalla, myydä tuotteensa paremmista hinnoista ja saada tarpeellista luottoa käytettäväkseen. Sen ohessa osuustoiminta on omiansa edistämään säästäväisyyttä, toimeliaisuutta ja yhteishenkeä, ja sen kautta silla on taloudellisesti ja siveellisesti kasvattava vaikutus."

Osuustoiminnan eri muotoja ovat mm.
- yrittäjien ja maatilojen vienti-, markkinointi- ja hankintaosuuskunnat
- sosiaali - ja terveysalan osuuskunnat
- työosuuskunnat
- matkailuosuuskunnat
- kylä- ja kaupunginosaosuuskunnat

Ruotsissa osuuskuntatoiminta oli 90-luvun lopulla pidemmällä, kuin täällä Suomessa. Helmikuussa 1997 kävimme tutustumassa päiväkoti Biskopiin, Uumajassa, käsityöläisten kauppaan, Östersundissa, kyläosuuskunta Bysbo:hon sekä vanhustenhuollon osuuskunta Indelsgårdeniin. Lövviksissä. Kaksi viimeisintä sijaitsivat muistaakseni Ruotsin länsiosissa, lähellä Norjan rajaa.

Bysbosta ja Indelsgårdenista jäi mieleen, että Bysbon alueella asui 150 henkilöä ja Lövvikissä noin 50.
Täytyypä ottaa selvää, mitä näille osuuskunnille kuuluu tällä hetkellä.

Kirjoittelin sillon viisitoista vuotta sitten: "Miksi ei tätä yhteistoimintaa ja innostusta löytyisi myös meiltä. Toivon, että yhteistoiminta ja mahdollisesti osuustoiminta viriäisi ja sen avulla saisimme pitää kylämme, kuntamme ja seutukuntamme elävinä ja asuttuina, niin että myös lapsillamme, tulevina aikuisina, olisi täällä toimeentulomahdollisuuksia."

Tuo toive on ajankohtainen edelleen, Intokin innostui osuuskuntatoiminnasta ja tuumaili, että tätä asiaa ei jätetä hautumaan pitkäksi ajaksi, vaan täytyy myös toimia.

Into

Mitkä ihmeen irtaviikot?

Aisaparin tämänvuotinen kyläviikko paisui kaksiviikkoiseksi. Koska teemana on palvelut ja hyvinvointi,  on tapahtumia ja toimintaa paljon sekä kylillä että kuntien ja kaupunkien keskustoissa. Siksi tapahtuma kulkee nyt nimellä IRTAVIIKOT. Linkki selattavaan ohjelmaan TÄSSÄ ja tarkempi pdf TÄSTÄ.

Valitsimme nimen tapahtumajaksolle kansanperinteestä: kun palveluskansan työvuosi päättyi reilu viikko ennen pyhäinpäivää, alkoi työläisille loma, irtaviikko. Rengit ja piiat olivat silloin irrallaan talon töistä ja ehtivät kyläillä, remmastaa ja tehdä kaikkea muutakin, mihin työvuoden aikana ei ollut mahdollisuutta.

Nimi sopii myös toisella tapaa: kirjaseen on koottu irrallisia poimintoja tekemisen ja harrastamisen mahdollisuuksista pyhäinpäivää edeltäviltä viikoilta eli 22.10.–2.11.

Kyselimme tapahtumien perään viime Aisapari-tiedotteessa ja moni taho ilmoittikin tietoja, kiitos siitä!  Lisäksi vinkkejä on poimittu  kuntien, seurakuntien ja yhdistysten kotisivuilta ja lehti-ilmoituksista, joita silmiin on sattunut osumaan.

Kaiken kattavaksi kalenteria on mahdotonta rakentaa, mutta oppaan avulla saa kuvan siitä, miten monenlaista toimintaa ja palveluja meidän alueeltamme löytyy. Ja ettei toiminta jäisi vain parin viikon varaan, on kalenteriin on poimittu esimerkinomaisesti myös sellaisia palveluja, jotka toistuvat viikosta toiseen. 

Palvelujen ja harrastusmahdollisuuksien käyttö on meistä jokaisesta itsestämme kiinni.  Kannattaa osallistua ja käyttää hyväkseen tarjolla mahdollisuuksia!  Palvelut ja elintienoot pysyvät elävinä vain osallistumisen, yhteisöllisyyden kautta.
 
Yksi keino yhteisöllisyyden ulosnäyttöön on äänestäminen, ja Into kehottaakin kaikkia käyttämään äänioikeuttaan. Koska samana päivänä siirrytään talviaikaan, käytetään lisätunti liikuntaan. Intoilukampanjan päätöstilaisuudessa Evijärvellä on mahdollisuus suorittaa UKK-kävelytesti. Ensimmäinen Kylän palvelupäivä pidetään 31.10 Ylihärmän Kankaan kylässä.

Hyvinvoinnin merkeissä kokoonnutaan myöskin Lapualle kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun, iltamusiikin lomassa saamme tyylivinkkejä ja syksyn trenditietoa myöskin sisustuksesta.

Lähipalveluista ja yrittäjyydestä osuustoimintamuodossa keskustelemme 1.11.  seminaarissa Osaaminen palveluiksi osuuskunnissa. Alustajaksi saapuu Tytti Klén Ruralia-instituutista ja käytännön esimerkkinä kuullaan Alavuden työkarhuja, jotka tarjoavat monimuotoista kotipalvelua.

Yhdistyksille on tarjolla kotisivukoulutusta ja veroneuvontaa. Lisäksi paneudutaan hyvinvoinnin lisäämiseen kulttuurin keinoin. Tapahtumia ja toimintaa on tarjolla kaikenikäisille, siitä pitävät huolen niin kunnat ja seurakunnat kuin laaja järjestö- ja harrastuskenttäkin, puhumattakaan alueen kolmesta kansalaisopistosta! Aktiivisia ovat myöskin lukuisat hankkeet, jotka tuovat vireyttä ja uusia toimintamuotoja seudullemme.

Viikkojen aikana (31.10.) julkistetaan myös maakunnallinen strategia paikallisyhteisöjen kehittämiseksi työnimellä Paree kylä. Tämä tilaisuus on Alajärvellä ja puheenvuoron on lupautunut pitämään Mäkelä Alu Oy:n hallituksen puheenjohtaja Petri Mäkelä.


Oppaan takasivulla on alustavaa tietoa lisäksi marraskuulle suunnitellusta Kylien valot -tapahtumaviikonlopusta, johon toivotaan kylien lähtevän innolla mukaan. Silloin kylien valot kutsuvat ehkä jo hieman jouluisissakin tunnelmissa.  apahtumaa pohjustetaan jo Lampun mahdollisuudet -luentotilaisuuksilla Irtaviikkojen aikana.


Osallistutaan, kyläillään ja liikutaan
niin kylä- kuin kuntarajojenkin yli 

toivoo INTO

Asumiselle arvostusta

Into on jälleen käynyt parissakin seminaarissa hakemassa hyviä vinkkejä kotiseutunsa kehittämiseen. Yritetään kylissä -seminaarissa Juha Kuisma Suomen kylätoiminta ry:stä sanoi tiivistetysti, että  "Maaseudun tärkein elinkeino on asuminen".

Mikä saa yrityksen sijoittumaan maaseudulle, vaikka markkinat ja muu synergia syntyisivät paremmin suuressa liikekeskuksessa? – Se, että yrittäjä tahtoo asua maalla ja nauttia siitä vapaudesta ja turvallisuudesta mitä vain maaseutu voi tarjota.
Siksi monimuotoisen asumisen tarjoaminen on maaseudun paras vetovoimatekijä. Täällä on tilaa toteuttaa unelmia. "Sinun kotisi on siellä missä on sinun sydämesi" –  monen suomalaisen sydän kaipaa maalle, ja meidän pitää tarjota mahdollisuuksia tämän kaipuun täyttämiseen.

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän seminaarissa ministeri Ville Niinistö lupasi poistaa esteitä maaseutuasumisen ja -yrittämisen tieltä.Paikallisyhteisöjen vahvistuminen edellyttää ministerin mielestä lähidemokratian vaikuttavuuden lisäämistä, esteiden poistamista pienimuotoisen energiantuotannon ja -myynnin tieltä sekä huomion kiinnittämistä julkisiin hankintoihin.
Verotuksen ja sosiaalituen ratkaisuissa on mahdollistettava entistä paremmin erilaisten tulolähteiden yhdistäminen.
Kylien kaavoitusta on edistettävä.
Etätyön ja sähköiset palvelut mahdollistaa vain riittävän tehokas kuituverkko.

Lähipalvelujen tarjoamiseen tarvitaan yhteistyötä kunnan ja kylien välillä, sopimuksellisuutta ja bisnesmieltä. Hyvä esimerkki kuultiin Osuuskunta Virtatiimistä.
Into on päättänyt pitää omankin osuustoimintaseminaarin: 1.11. klo 13 kokoonnumme Härmän kylpylään aiheella "Osaaminen palveluiksi osuuskunnassa". Seminaarin järjestävät Palvelupaletti-hanke ja Aisapari, ja ilmoittautumisia pyydetään 24.10. mennessä
Marita Mattila p. 040 173 7713, marita.mattila@kauhava.fi tai
Päivi Kultalahti 0400 239 359, paivi.kultalahti@aisapari.net

Millainen on oikea maaseutu?

Inton kollegat kyselivät Kauhajoen Ruokamessujen kävijöiltä, millainen pitäisi olla tulevaisuuden maaseutu. Ihailtavan innokkaasti ihmiset jaksoivat pohtia hetken tulevaisuutta maittavien maistiaisten välissä. 

Vastauksista voisi päätellä, että maaseutu on ennen kaikkea LUONTOA,  RUOKATUOTANNON paikka ja MAISEMA. Mielenkiintoista oli jako niihin, jotka näkivät maaseudun nostalgisena idyllinä, rauhan ja rentoutumisen paikkana, ja toisaalta niihin, joille maaseutu oli maatalouden, työn ja palvelujen ympäristö. Jako noudattelee luultavasti jakoa maaseudulla lomaileviin ja asuviin, mutta kumpihan mahtaa olla OIKEASSA?

Luonto ja maisema ovat tärkeitä jokaiselle maalla asuvalle tai vierailevalle. Luonto rauhoittaa, totesi moni kyselyyn osallistunut. Maalaismaisemaa ei kuitenkaan ole ilman maa- ja metsätaloutta. Ilman ihmistoimintaa maisema pusikoituu. Luonto tosin on vielä läsnä, mutta ei se maaseutumaisema, jota olemme oppineet arvostamaan. Maalla tapahtuu myös paljon muuta kuin maataloutta. Pienyrityksissä ja isommissa työskentelee moni, ja maalaisetkin tarvitseva palveluita. Tämä on maalla asuvalle tärkeää tulevaisuudessakin. 

Maaseudun idylliin yhdistetään usein alitajuisesti entisajan kiireettömyys, kesä ja vapaa-aika. Tässä idyllissä elävät nykyajan maalaiset, mutta eivät sentään ole lomalla kaiken aikaa. Itse asiassa Into ei muista tavanneensa yhtään maalaista, jolla ei olisi kiire johonkin: pellolle, navettaan, toimistoon, kokoukseen, jumppaan, talkoisiin… 

Ristiriitoja näiden ryhmien välille syntyy yleensä silloin, kun maalainen aiheuttaa meteliä mökin nurkalla työtään tehden, tai kun ”maaseutu kehittyy”: Uutta rakennetaan, maisema muuttuu. Myös maalle muuttaja voi kokea, että toivottua idylliä ei ole olemassakaan. Kiire on myös maaseudulla, pelloilla tehdään työtä joskus yömyöhään, eikä se yhteisöllisyys aina avaudu muuttajalle. 

Nostalgia ja uudistuminen ovat kuitenkin molemmat maaseudun mahdollisuuksia. Perinteistä rakennuskantaa ja maisemaa kannattaa vaalia, koska niitä arvostetaan laajasti. Mökkiläisen kaipaamaa rauhaa ja hiljaisuutta kannattaa vaalia, koska ne ovat kilpailuvaltti ja hyväksi myös maalaiselle. Toisaalta tarvitaan työtä, yrityksiä, uudistumista, koska menneisyydessä ei voi elää. Myös muuttaja ja mökkiläinen voivat iloita ennen aamunkoittoa kylätietä pitkin jyrisevästä rekasta: Maaseudulla on elämää ja tulevaisuutta. 

Into