maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluevankeliumi Härmäksi


Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, jotta koko valtakunta oli pantava verolle. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltijana Syyrias. Kaikki meniväkki kirioottautumhan verottajan luettelhon, itte kukin omhan kaupunkhinsa.

Niin Joosefkin lähti muiren joukos Kalieasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasiaan tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkhin, Peetlehemhin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy. Sotti joukhonsa Marian, kihilattunsa, joka oli piänhin päin. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justhin kun ne oli siälä, Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kiataasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimhen, kun majataloosta ei löytyny tilaa ettimälläkään.

Niillä seuruulla sattuu olemhan paimenia yällä taivasalla paimentamas laumaansa. Yhtäkkiää niiren ethen ilamaantuu Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröö ne joka pualelta. Paimenet peliästyy aivan kauhiasti , mutta enkeli sanoo niille ”Äläkää peliäkkö, mullon teille iloonen tiarootus ja isoo ilo kaikelle väjelle. Tänä päivänä teille on syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Täson teille merkki siitä: löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloossansa.” Ja siinä samas hetkes oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivhallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa: - Jumalan on kunnia korkeuksis ja maas rauha ihimisillä, joille se ei mitään muuta taharo ku hyvää.

Ku enkelit oli menny takaasi taivhashen paimenet sanoo miähis: ”Ny äkkiää Peetlehemhin! Siälä me näjemmä, mitä täs ny oikeen on tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilamootti: ” Ne lähti kiirhusti ja löyti Marian ja Jooseffin ja lapsen, joka nukkuu seimes. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muillekki, mitä kaikkia niille lapsesta oli sanottu. Ne jokka kuuli paimenten puheet olivat aivan ihimeessänsä. Mutta Maria painoo miälhensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali niitä miälessänsä. Paimenet palaali takaasin kiitellen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justhin niin kun niille oli sanottukin.

Rauhallista Joulua!

Into

torstai 13. joulukuuta 2012

Kylätoiminta tarvitsee uusia malleja

Into osallistui alkuviikosta kylätoiminnan valtakunnallisille neuvottelupäiville Riihimäellä. Mukana oli sekä maakunnallisten yhteenliittymien (kuten EPK:n) edustajia että LEADER-toimintaryhmien alueellisia kyläasiamiehiä ja hankevetäjiä.
Puheita ja mielipiteenvaihtoa kuunnellessa vahvistui entisestään käsitys, että kylätoiminta tarvitsee uusia toimintamalleja: erilaisten yhteenliittymien, rakenteiden ja rahoitusmallien sijaan pitäisi ajatusmallin lähteä kylän tasolta, jokaisen kylän omista lähtökohdista - niin erilaisia meidän kylämme ovat valtakunnallisesti ja ihan oman alueemmekin sisällä.
 Kuntarakenteen uudistuessa kylien merkitys kasvaa entisestään. Entisistä kuntataajamistakin tulee "kyliä" - vaikka ne eivät ihan perinteisen kyläkäsityksen raamiin sovikaan. Tarvitaan myös uutta käsitteistöä. Kylille ja kaupunginosille pitäisi kehittää hyvä yhteinen suuhunsopiva nimike - paikallisyhteisö kuulostaa. Kuinka olisi LÄHISTÖ?
Mutta takaisin mallinnukseen: lähistöjen tärkein voimavara ovat tietenkin asukkaat. He ovat itse sekä palvelujen käyttäjiä että niiden tarjoajia. Jokaisen kylän tarpeisiin pitäisi luoda omanlaisensa paketti: kyläsuunnitelma, joka elää joustavasti kylän kehitysvaiheiden mukana. Kyläsuunnitelma ei saa pölyttyä kansien väliin vaan sen pitää aidosti näyttää suuntaa: tätä meidän kylällä on, tätä tarvitaan ja näin se tehdään. Eri pituisia ja vahvuisia toimenpiteitä pitää olla vireillä peräkkäin ja päällekkäinkin katkeamattomana ketjuna. Erityisen tärkeä on työnjako: kaikille lähistön ihmisille on tarjottava mahdollisuus kantaa kortensa kekoon. Yhteisöllisyys syntyy vain yhdessä tekemällä.