tiistai 27. maaliskuuta 2012

Hyvän asumisen maaseutu



Into ajeli alkuviikosta vaihteeksi Keski-Suomen puolelle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän maaseutuasumisen teemaryhmä järjesti puuduttavasta nimestään huolimatta taas mahdottoman innostavan seminaarin Jyväskylässä.  Viime viikolla Alajärvellä Intoa innostanut professori Hannu Katajamäki toimi puheenjohtajana, ja puhujina nähtiin muiden muassa kuntaministeri Henna Virkkunen. Asuinmaaseutu 2012 taisi olla jo kuudes vastaava seminaari.

Ministeri Virkkunen latasi näkyviin kuvioita väestöllisen huoltosuhteen kehityksestä. Väestöllinen huoltosuhdehan kertoo, paljonko yhdellä työssäkäyvässä suomalaisella on ”huollettavana” joko alaikäisiä tai yli 65-vuotiaita. Keskimäärin väestöllinen huoltosuhde on Suomessa nyt 53 huollettavaa sataa työikäistä kohti. Vuonna 2030 kuulemma jo kolmasosassa nykykunnista tämä suhde on 100/100. Ja maaseutukuntiahan nämä kunnat taitavat olla. Ministeri Virkkunen ei odottanut suurta muuttoliikettä maalle tilannetta helpottamaan, ja siitä tämä käynnissä oleva kuntauudistus: Rakenteita pitää muuttaa. Uudistuksessa talouden lisäksi painaa demokratian ja yhdenvertaisuuden toteutuminen. Sitä pohdittiin sitten enemmänkin, miten niissä suurkunnissa sitten se demokratia oikein saadaan toimimaan.

Hannu Katajamäki muistutti, että kuntalaissakin sanotaan kunnan olevan ”kuntalaisten muodostama demokraattinen yhteisö”. Siltä pohjalta lähtivät valtiovarainministeriön projektipäällikkö Arto Koski ja Suomen Kylätoiminta ry:n kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma väittelemään lähidemokratian välineistä. Kuntien sisäiset vaalipiirit on esitetty yhtenä ratkaisuna, johon kuitenkin liittyy ongelma: missä vähän vastaavia kiintiöitä on kokeiltu, niistä on luovuttu. Sitä paitsi kyllä Suomessa on totuttu siihen, että valtuutettu toimii koko kunnan mandaatilla, ei vain jonkin kylän valtuuttamana.
Lähidemokratiaelimen, oli se nimeltään mikä hyvänsä, toimivuuden edellytyksenä on toimivalta ja ennen kaikkea budjettivalta: pitää olla mistä päättää ja millä toimia. Nykyisessä järjestelmässä aluelautakunta omalla budjetilla istuisi ehkä parhaiten suomalaiseen kuntahallintoon. Tästä onkin hyviä kokemuksia Rovaniemen Yläkemijokivarren kylissä . Juha Kuisma ehdotti, että lähidemokratiamallien kehittämisessä otettaisiin käyttöön LEADER-toiminnan parhaat elementit, mitä tulee paikalliseen osallistumiseen ja päätöksentekoon.  Yhtä mieltä oltiin siitä, että aluelautakunta ei saa olla vain kuntaliitoskuntien  reuna-alueiden väliaikainen kokeilu. Toimivaltainen aluelautakunta pitää löytyä yhtälailla Helsingin ydinkeskustasta kuin Alahärmän Voltistakin. Kovasti herätti keskustelua se, miten jäsenet tällaiseen elimeen valitaan: tuleeko mukaan puoluepolitiikka, vai valitaanko aktiivisia kyläläisiä. Epäiltiin, että valtuustot eivät hevin anna budjettivaltaa kuin poliittisesti valitulle lautakunnalle. Seminaariyleisö äänesti kysymyksestä, ja äänet menivät kutakuinkin tasan. Jos siis lähidemokratian toteutuminen edellyttää poliittisten puolueiden osallistumista, puolet seminaariväestä hyväksyi tämän. Toinen puoli oli siis valmis unohtamaan lähidemokratiamallit, jos niitä ei saada toimivaltaisiksi ilman puoluepolitiikkaa. Oli muuten vaikea kysymys!

Seminaarin päätti Aalto-yliopiston tutkija Jukka Heinonen, joka esitteli väitöskirjansa tuloksia maalaisten ja kaupunkilaisten hiilijalanjäljestä. Sehän on kuultu, että kaupunkiasuminen on sitä ekologista asumista, ja maalaiset pilaavat ympäristön kun ajelevat omilla autoillaan pitkiä työmatkoja, ja asuvat isoissa omakotitaloissa. Vaan kuinkas se sitten oikeasti onkaan? On monta tapaa laskea hiilijalanjälkeä, ja mielelläänhän sitä käyttää sitä itselle ”sopivaa” tapaa. Usein käytetään ns. tuotantoperusteista laskutapaa, jossa päästöt lasketaan niiden kontolle, jotka sattuvat tuotannon kanssa samalla paikkakunnalla asumaan. Näin vaikkapa helsinkiläisen hiilijalanjälki saadaan näyttämään pieneltä – eihän Helsingissä juuri tuotantoa ole. Vaan jos helsinkiläisen kuluttamien hyödykkeiden päästöt lasketaan sen helsinkiläisen kontolle riippumatta siitä, missä ne on valmistettu, onkin tulos ihan toinen. Ne jotka enemmän kuluttavat, niillä on isompi hiilijalanjälki, ja näin se ainakin Inton mielestä pitäisikin laskea. Kulutus taas riippuu tuloista: mitä enemmän tienaat, sitä enemmän kulutat – lisäksi asut luultavasti isommassa talossa ja autosikin kuluttaa enemmän. Asuinpaikka vaikuttaa myös: jos ympäristö tarjoaa kulutusmahdollisuuksia, niitä käytetään. 

Mielenkiintoista oli myös kuulla tutkijan näkemys matalaenergiatalojen hyödyistä. Jos nimittäin halutaan vähentää hiilidioksidipäästöjä nyt, ei matalaenergiatalosta ole mitään hyötyä. Päinvastoin, rakennusaikaiset päästöt ovat niin suuret, että vielä 50 vuoden kuluttua matalaenergiatalon päästökuorma on suurempi kuin ihan tavallisen talon… Aika hurjaa! Kaikkein järkevintä olisi korjata vanhaa rakennuskantaa. Jos uutta pitää rakentaa, se pitäisi tehdä matalahiililisistä materiaaleista, eli ihan perinteisesti puusta. Tämän lisäksi ilmastonmuutoksen torjumisessa tehokkaita keinoja olisivat energiatehokkuuden lisääminen, energiatuotannon päästöjen leikkaaminen ja tehokkaat liikenneratkaisut.  On siis sama missä asut, tärkeää on se, miten kulutat. 

Että kyllä sitä maalainenkin saa toki miettiä, onko joka härpäkettä välttämätön itselle ostaa ja joka paikkaan omalla autolla suhata. Asioita voi tehdä myös yhdessä, pohtii

Into

torstai 22. maaliskuuta 2012

Luovuutta etsimässä


Into kävi tuossa eräänä iltana istumassa seminaarissa Alajärvellä. ”Luova johtaminen” –seminaarin järjesti JÄRKI-hanke, joka on ansiokkaasti kouluttanut Järviseudun ja Kauhavan aikuisia.  Eihän Into ketään johda kuin itseään joskus eksyksiin, mutta oli siellä seminaarissa paljon asiaa ihan tällaiselle tavalliselle tallaajalle. Olisi suonut että useampikin olisi seminaariin löytänyt.
 Kari Uusikylä – emeritusprofessori Helsingin Yliopistosta – kertoi luovuudesta ja lahjakkuudesta. Luovuus kuuluu jokaiselle, oli Karin viesti.  Kaikki me jollain tavalla olemme luovia, vaikka emme tauluja maalaisikaan. Luovuuden kannalta tärkeää onkin kysyä, MISSÄ saa luoda. Ympäristö voi nitistää luovuuden tai tukea sitä. Ja miten sitä luovuutta sitten tuetaan? Karin mukaan hyväksytään erilaisuus, poikkeavat mielipiteet ja myös virheiden tekeminen. Kun ei tarvitse pelätä naurunalaiseksi joutumista, haukkuja tai potkuja, uskaltaa irrotella ja kokeilla uusia tapoja tehdä asioita. Ja niin sitten joskus löytyy se HELMI.  ”Luovuus syttyy näkemysten ristiriidasta ja kuolee ihmisten ristiriitoihin”, sanoi Kari, ja voiko sen paremmin sanoa?

Dosentti Marja Naaraoja Vaasan Yliopistosta selvitti, miten niistä loistavista ideoista tehdään oikeaa toimintaa. Usein hyvät ideat ”suunnitellaan kuoliaaksi”, kun yritetään heti kerralla tehdä sitä suurta uudistusta. Marja kehotti KOKEILEMAAN MUUTOSTA: Unelmoida isoja unelmia, ja ottaa sitten pieniä askelia kohti unelmaa. Sen sijaan että yritetään ensin puhua kaikki tahot unelman taakse, näytetään että se toimii. Into on myös sitä mieltä, että tämä ongelmien ratkaisusta tuttu tapa toimii varmasti myös mukavien asioiden – unelmien – kanssa. 

Vaasan Yliopistosta oli paikalle saatu myös aluetieteen professori Hannu Katajamäki, jolla oli suuri unelma maaseudun roolista energian tuottajana. Energiavarat ovat yksi  MAASEUTUPÄÄOMAN muoto. Hannun mukaan maaseutupääoma on niitä resursseja, joiden avulla maaseutu pysyy ja kehittyy.  Niitä ovat ruuantuotanto, energia, ympäristö, yhteistyön kulttuuri, ”ihmisen mittaiset” hallintoratkaisut. Hannun maaseutupääomaan liittyvä unelma oli hajautettu energiantuotanto. Siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin ja biotalouteen on suuri harppaus. Se on myös suuri mahdollisuus maaseudulle, jossa energiaresurssia on valtavasti. Ongelma tämän resurssin hyödyntämisessä on Suomen keskittynyt energia-ala, jossa mm. syöttötariffeja ei ole saatu aikaan. Hannulla oli myös tarjota ns. pieni askel tämän unelman toteuttamiseen: Energiakylä. Energiakylällä hän tarkoitti uusia asuntoalueita, jotka suunnitellaan omavaraisiksi energian suhteen – ensin lämmön, sitten myös sähkön. Nykyisellä energiaresurssilla ja tekniikalla tämä on mahdollista, kun vain politiikka ei olisi tiellä… 

Keskustelua luennoitsijoiden kesken syntyi myös siitä, että maaseudun luovuutta ei oikein käsitetä edes luovuustutkijoiden parissa. Kuitenkin maaseudulta löytyy erityisesti arkipäivän luovuutta ja todellisia innovaattoreita. Hannu Katajamäki muistuttikin Soinin entisen elinkeinoasiamiehen Martti Laasasenahon oivalluksesta: Kehittämisessä voi olla kyse oikeiden ihmisten löytymisestä ja pitkäjänteisestä työstä. Suuret ohjelmat ja lyhyet hankkeet eivät välttämättä toimi maaseudulla, mutta ihmisten välinen luottamus ja joustavuus toimii innovaatioiden ja luovuuden tukemisessa loistavasti. 

Into soisi tällaisia seminaareja järjestettävän tulevaisuudessakin täälläpäin. Kyllä kun todellisia asiantuntijoita saa kuunnella, niin siitä sielu lepää ja mieli tekee työtä – Into taas ihan innostui!

Terveisin,

Into

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Arvot kohdalleen

Kävin viime viikolla kuuntelemassa Tommy Hellstenin luennon Kauhavan koulukeskuksessa. Hellsten puhui muun muassa yhteisöllisyydestä, hidastamisesta, arvotyhjiön täyttymisestä, siitä kuinka me emme uskalla hypätä pois oravanpyörästä leimautumisen pelosta, vaan opetamme samat kiireeseen ja rahaan perustuvat arvot myös lapsillemmekin.
Kierre on hänen mielestään syntynyt pienyhteisöjen hajoamisesta, sukupolvien yhteisöllisyyden katkeamisesta. Ennen yhteisössä oli kaikenikäisiä jäseniä, ja vanhemman sukupolven viisaus, arvot ja hyväksi havaitut käytännöt siirtyivät automaattisesti sukupolvelta toiselle.  Nyt kun perusyksikkönä on perhe, joka asuu joskus hyvinkin kaukana suvusta ja vanhukset on valtaosin muutoinkin siirretty omiin yksiköihinsä, on muodostunut arvotyhjiö.
Tyhjiö imaisee nopeasti itsensä täyteen uusia asioita, mitä helpoimmin on markkinoilla tyrkyllä. Näin syntyy rahan, omistamisen, menestyksen palvonta – ja tämän kaiken hankkimiseen kova kiire. Kenelläkään ei ole enää aikaa miettiä, mikä on todella tärkeää, koska ei uskalleta pysähtyä. Kaiken lisäksi tahdomme varmistaa, että lapsillammekin on parhaat menestymisen mahdollisuudet: siksi heitä kuskataan paikasta toiseen pienestä pitäen ja ostetaan kaikki mahdolliset vimpaimet ja vempaimet. Kiire periytyy ja omatoimisuus vähenee entisestään.
Hellsten provosoi miettimään myös maailmankuvan rakentamista: ortodokseilla on ikonit, joiden äärellä he ovat perinteisesti aloittaneet päivänsä ja pyhittäneet sen Korkeimman johdatukseen. Meillä on iltapäivälehtien lööpit, joiden äärelle me päivittäin markettien ja kioskien edustoilla pysähdymme katsomaan, mikä tänä päivänä on päällimmäinen asia.
Raakaa tekstiä, mutta totta ainakin toinen puoli: miksipä muuten presidentiltäkin kaivataan ennen kaikkea ARVOjohtajuutta.
Uskallan kuitenkin väittää, että maaseudulla arvot ovat vielä tallella, ja täällä osataan yhteisönäkin arvioida mikä on oikein ja mikä väärin, ja heikoimmistakin tahdotaan pitää huolta.  Samalla arvopohjalla löytyvät uudet yhteisölliset keinotkin,
uskoo Into

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Maaliskuu jo maata näyttää

...sanoo vanha kansa ja kyllä se pitää paikkansa. Heti maaliskuun ensimmäisenä päivänä kipusi lämpötila lähes viiteen asteeseen, mitä se mahtoi ollakaan auringonpaisteessa ja räystäät tippuivat ja alkuviikon lumimyräkän aikana tulleet lumikinokset painuivat kasaan tosi vikkelään.

Mutta talvi ei vielä ole ohi, nyt alkavat ne talven parhaat hiitokelit.  INTO on laittanut suksensa kuntoon ja päätti lähteä laturetkelle, monenlaisia vaihtoehtoja on tarjolla, mistähän löytyisi parhaat mäet.

Uusi presidenttikin aloitti eilen, tälläiselle 60-luvulla syntyneelle se tuntuu aina yhtä hassulta, tulee uusi presidentti, kun ensimmäiset parikymmentä vuotta oli Kekkonen eikä oikein osannut mitään muuta kuvitellakaan. Nyt on jo neljäs presidentti Kekkosen jälkeen. Onnea vaan Sauli Niinstölle tehtävässään.

Tänä vuonna oli myös tuo karkauspäivä ja poikamiehet odottelivat tulevansa kosituiksi. Onkohan kevään aikana odotettavissa saranoiden kulumista enemmän kultasepänliikkeissä kuin kangaskaupoissa?  Mikäli se kosinta jäi tällä kertaa saamatta eikä itse aio olla aktiivinen, niin neljä vuotta saa taas odotella.

Mutta mitäpä näistä jorinoista, nyt paistaa aurinko ja kaikkien on syytä lähteä ulkoilemaan ja ottamaan kaikki luonnon D-vitamiinit talteen.

Innokasta talviviikonloppua!