Asumiselle arvostusta

Into on jälleen käynyt parissakin seminaarissa hakemassa hyviä vinkkejä kotiseutunsa kehittämiseen. Yritetään kylissä -seminaarissa Juha Kuisma Suomen kylätoiminta ry:stä sanoi tiivistetysti, että  "Maaseudun tärkein elinkeino on asuminen".

Mikä saa yrityksen sijoittumaan maaseudulle, vaikka markkinat ja muu synergia syntyisivät paremmin suuressa liikekeskuksessa? – Se, että yrittäjä tahtoo asua maalla ja nauttia siitä vapaudesta ja turvallisuudesta mitä vain maaseutu voi tarjota.
Siksi monimuotoisen asumisen tarjoaminen on maaseudun paras vetovoimatekijä. Täällä on tilaa toteuttaa unelmia. "Sinun kotisi on siellä missä on sinun sydämesi" –  monen suomalaisen sydän kaipaa maalle, ja meidän pitää tarjota mahdollisuuksia tämän kaipuun täyttämiseen.

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän seminaarissa ministeri Ville Niinistö lupasi poistaa esteitä maaseutuasumisen ja -yrittämisen tieltä.Paikallisyhteisöjen vahvistuminen edellyttää ministerin mielestä lähidemokratian vaikuttavuuden lisäämistä, esteiden poistamista pienimuotoisen energiantuotannon ja -myynnin tieltä sekä huomion kiinnittämistä julkisiin hankintoihin.
Verotuksen ja sosiaalituen ratkaisuissa on mahdollistettava entistä paremmin erilaisten tulolähteiden yhdistäminen.
Kylien kaavoitusta on edistettävä.
Etätyön ja sähköiset palvelut mahdollistaa vain riittävän tehokas kuituverkko.

Lähipalvelujen tarjoamiseen tarvitaan yhteistyötä kunnan ja kylien välillä, sopimuksellisuutta ja bisnesmieltä. Hyvä esimerkki kuultiin Osuuskunta Virtatiimistä.
Into on päättänyt pitää omankin osuustoimintaseminaarin: 1.11. klo 13 kokoonnumme Härmän kylpylään aiheella "Osaaminen palveluiksi osuuskunnassa". Seminaarin järjestävät Palvelupaletti-hanke ja Aisapari, ja ilmoittautumisia pyydetään 24.10. mennessä
Marita Mattila p. 040 173 7713, marita.mattila@kauhava.fi tai
Päivi Kultalahti 0400 239 359, paivi.kultalahti@aisapari.net

Millainen on oikea maaseutu?

Inton kollegat kyselivät Kauhajoen Ruokamessujen kävijöiltä, millainen pitäisi olla tulevaisuuden maaseutu. Ihailtavan innokkaasti ihmiset jaksoivat pohtia hetken tulevaisuutta maittavien maistiaisten välissä. 

Vastauksista voisi päätellä, että maaseutu on ennen kaikkea LUONTOA,  RUOKATUOTANNON paikka ja MAISEMA. Mielenkiintoista oli jako niihin, jotka näkivät maaseudun nostalgisena idyllinä, rauhan ja rentoutumisen paikkana, ja toisaalta niihin, joille maaseutu oli maatalouden, työn ja palvelujen ympäristö. Jako noudattelee luultavasti jakoa maaseudulla lomaileviin ja asuviin, mutta kumpihan mahtaa olla OIKEASSA?

Luonto ja maisema ovat tärkeitä jokaiselle maalla asuvalle tai vierailevalle. Luonto rauhoittaa, totesi moni kyselyyn osallistunut. Maalaismaisemaa ei kuitenkaan ole ilman maa- ja metsätaloutta. Ilman ihmistoimintaa maisema pusikoituu. Luonto tosin on vielä läsnä, mutta ei se maaseutumaisema, jota olemme oppineet arvostamaan. Maalla tapahtuu myös paljon muuta kuin maataloutta. Pienyrityksissä ja isommissa työskentelee moni, ja maalaisetkin tarvitseva palveluita. Tämä on maalla asuvalle tärkeää tulevaisuudessakin. 

Maaseudun idylliin yhdistetään usein alitajuisesti entisajan kiireettömyys, kesä ja vapaa-aika. Tässä idyllissä elävät nykyajan maalaiset, mutta eivät sentään ole lomalla kaiken aikaa. Itse asiassa Into ei muista tavanneensa yhtään maalaista, jolla ei olisi kiire johonkin: pellolle, navettaan, toimistoon, kokoukseen, jumppaan, talkoisiin… 

Ristiriitoja näiden ryhmien välille syntyy yleensä silloin, kun maalainen aiheuttaa meteliä mökin nurkalla työtään tehden, tai kun ”maaseutu kehittyy”: Uutta rakennetaan, maisema muuttuu. Myös maalle muuttaja voi kokea, että toivottua idylliä ei ole olemassakaan. Kiire on myös maaseudulla, pelloilla tehdään työtä joskus yömyöhään, eikä se yhteisöllisyys aina avaudu muuttajalle. 

Nostalgia ja uudistuminen ovat kuitenkin molemmat maaseudun mahdollisuuksia. Perinteistä rakennuskantaa ja maisemaa kannattaa vaalia, koska niitä arvostetaan laajasti. Mökkiläisen kaipaamaa rauhaa ja hiljaisuutta kannattaa vaalia, koska ne ovat kilpailuvaltti ja hyväksi myös maalaiselle. Toisaalta tarvitaan työtä, yrityksiä, uudistumista, koska menneisyydessä ei voi elää. Myös muuttaja ja mökkiläinen voivat iloita ennen aamunkoittoa kylätietä pitkin jyrisevästä rekasta: Maaseudulla on elämää ja tulevaisuutta. 

Into

Kylien elinvoima on tahdon asia

Osaavat kylät -tapahtumassa Alajärven itäiset kylät elivät ja hengittivät täysin siemauksin. Puheensorina täytti Koivumäen koulun ja pihapiirin eikä sateen ripistelykään haitannut. Kolmen kylän yhteinen tapahtuma onnistui yli odotusten, ja päiväjuhla täytti koulun salin ääriään myöten, istuimetkin loppuivat kesken.

Tapahtuma oli nimensä mukainen: näyttelyissä oli esillä kyläläisten taitoja pehmeistä tuotteista puukkoihin, puutöihin ja taiteeseen saakka. Työpajoissa tehtiin kynttilöitä ja nappikoruja, ja pihamaalla oli menopelejä: pitkä rivi kaksipyöräisiä erikoisuuksia ja toisena ääripäänä eri aikakausien traktoreita sekä massiivisia metsätyökoneita.

Monipuolinen osaaminen tuli esiin myös päiväjuhlan ohjelmassa. Kyläläiset esittivät hanuri-, huilu- ja kantelemusiikkia, laulua ja lisäksi nähtiin omin voimin valmistettu näytelmä. Juhlapuheen piti kansanedustaja Reijo Hongisto, joka kehui kyläläisiä voimannäytöstä, ja totesi kylien elinvoiman tärkeimmäksi pontimeksi kyläläisten oman tahdon.

Sama päätelmä tuli esiin myöskin Aisaparin ja Kampa-hankkeen yhteisessä pisteessä pidetyssä kyselyssä. Luetteloon oli kerätty kylätoiminnan keskeisiä tehtäviä ja väkeä pyydettiin valitsemaan niistä tärkein. Eniten ääniä sai vaihtoehto: ”kylätoiminnassa on tärkeintä taistelu oman koulun, kaupan ja muiden palvelujen säilymisen puolesta”, ja toiseksi toivottiin kyläpalvelujen ideointia ja järjestämistä, muun muassa palvelupäiviä ja naapuriapurinkejä.

Melko tärkeäksi nähtiin myöskin tempausten, talkoiden ja tapahtumien järjestäminen sekä yhteistyö kunnan, yrittäjien, hankkeiden, muiden kylien ja järjestöjen kanssa. Kylätoiminnalla pitäisi myöskin pyrkiä saamaan kyliin uusia asukkaita esimerkiksi paluumuuttajia haravoimalla tai tonttien ja asuntojen kauppaa edistämällä. Yritystoimintaa ja työpaikkojen syntymistä tulisi myöskin edesauttaa. Hajaääniä saivat lisäksi perinteistä huolehtiminen, kylän historian tallennus sekä ympäristöstä ja maisemanhoidosta huolehtiminen. Eräs vastaajista tiivisti napakasti tärkeimmäksi tehtäväksi ”yhteistyö ja tulevaisuuden turvaaminen”. Näin on, tulevaisuus kuuluu kylille, ja vain me itse voimme luoda tulevaisuutemme.

Into

p.s. Valokuvia tapahtumasta löytyy tästä LINKISTÄ

Creen Care - Mitä kaikkea se voi olla?

Into osallistui viime viikon maanantaina Green Care –seminaariin Ilmajoella, jonne oli kokoontunut iso joukko innokkaita kuulijoita. Green Care on ihmisten hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämistä luonnon ja maaseutuympäristön avulla. Juuri kokemuksellisuus ja rauhoittavuus ovat maaseutuympäristön hyvinvointia edistäviä tekijöitä.

Seminaaripäivän aluksi Wilma Nibbelink-Siekman  de Paardenmaatin Care Farming –tilalta kertoi, millaista Creen Care on parhaimmillaan Hollannissa. Heillä Green Care on mahdollisuus monille, joille on tärkeää löytää mielekästä puuhaa päivien ajaksi. Creen Care-toiminnasta saavat apua esimerkiksi autistit, vanhukset, vankilasta vapautuneet , pitkäaikaistyöttömät  sekä niin älyllisistä kuin fyysisistäkin vajavaisuuksista kärsivät ihmiset. Creen Care –toimintaa voidaan muokata kunkin ihmisen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä autetaan pääsemään takaisin työrytmiin ja luomaan sosiaalisia kontakteja. Creen Care –tilojakin voi olla monenlaisia: tilan voivat omistaa ja toimintaa pyörittää itse maanviljelijät tai sitten terveyspalvelujen tarjoaja. Tilan omistaja voi myös vuokrata tilansa terveyspalvelujen tarjoajalle Creen Care -toimintaa varten. Valvonnan ja rahoituksen hoitamiseen on Wilman mukaan myös olemassa useita keinoja.

Hollannissa Green Care –toiminta vaikutti olevan hyvin organisoitua, toimivaa ja ennen kaikkea sitä tarvitsevat saivat siitä Wilman mukaan suurta apua. Ehkäpä Suomessakin voitaisiin hyödyntää heidän käyttämiään tekniikoita!

Seminaaripäivän aikana meille esittäytyivät vielä 10 vuotta sitten varsin harvinaiset eläimet, nimittäin Ylitalon Alpakat ja Laamat. Pirkko Kivikari kertoi seminaariväelle tuoneensa yhdessä Tuomo Ylitalon kanssa Suomeen ensimmäiset Alpakat vuonna 2002. Vuonna 2007 he perustivat  Terapia-alpakat ja –laamat nimisen yhdistyksen edistämään eläinten ammattimaista terapiakäyttöä. Heidän harjoittamaansa eläinavusteista toimintaa ovat esimerkiksi vierailut vanhainkodeissa sekä lasten- ja nuortenkodeissa.  Eläinavusteinen terapia puolestaan alkoi heidän tilallaan vasta 2011 heidän saatuaan oman ammattiterapeutin. Terapia alpakoiden ja laamojen kanssa voi olla monenlaista, esimerkiksi ylivilkasta lasta voidaan auttaa rauhoittumaan terapian avulla.

Vaikka alpakat ja laamat ovatkin terapiaeläimiksi soveltuvia, rauhallisia ja kilttejä eläimiä, ne kyllästyivät Ilmajoella kuljetuskärryynsä ja päättivät ominlupinensa katsella miltä aurinkoisella Ilmajoella näyttää seminaariväen vielä kahvitellessa. Eläimet saatiin kuitenkin nopeasti kiinni ja halukkaat pääsivät taluttamaan televisiostakin tuttua Ulla-laamaa ja Fuchsie-alpakkaa. Eläimet vaikuttivat todella hyvin koulutetuilta ja selvästi nauttivat ihmisten läheisyydestä ja esillä olemisesta.

Seminaaripäivän kruunasi vierailu Toiskan perhekotiin. Toiskan perhekoti on tarkoitettu nuorille tytöille, jotka tarvitsevat tukea elämän vaikeissa tilanteissa. Perhekoti tarjoaa upeat puitteet kasvuun ja elämiseen maatilaympäristössä. Hevoset ovat iso osa perhekodin toimintaa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta voi auttaa nuorta käsittelemään ja selvittämään vaikeat asiat.

 

Vehrein terveisin,

Into

Liikuntaa ja lähimatkailua

Jos eivät mansikkamaa tai muut hommat hätyytä eikä AINA jaksa rannallakaan löhöillä, kannattaa hypätä pyörän selkään tai auton kyytille ja tehdä kotiseuturetki! Ja tenavat joukkoon ilman muuta, mitäs se kesäretki olisi ilman takapenkin räpätystä.
Kaikki me tunnemme Särkänniemen, mutta kuinkas Alahärmän Ekolan mystisine muinaistarinoineen tai Tapolan vuoren kivikirkkoineen ja vuorenpeikon linnoineen Lappajärven Ylipäässä? Ja Alajärven Pyhävuorella niitä peikkoja vasta asustaakin! Jylhiä retkikohteita ovat myös Lapuan Simpsiö ja Vimpelin Lakeaharju - pääsee täällä lakeuksillakin ihailemaan kesämaisemia vähän korkeammalta. Alueen lukuisat näkö- ja lintutornit auttavat asiaa entisestään.
Vaellusreittejä, laavuja ja erikoisia luontokohteita löytyy joka pitäjästä, eikä puutu rakennettujakaan matkailukohteita; museoista, näyttelytiloista ja tapahtumista puhumattakaan.
Ja palvelut pelaavat. Esimerkiksi matkailun kehittämiseen ja matkailuyrittäjien verkottumiseen keskittynyt Voimaverkko-hanke sai Aisaparin alueelta 40 osallistujaa, joihin voit tutustua lähemmin tässä linkissä.
Elikkäs aina ei tartte lähteä merta edemmäs kalaan, kotiseudullakin piisaa kesälomapäiviksi monenlaista mielenkiintoista viihdykettä!
Suosittelee Into

Kesätapahtumien satoa

Into vietti pari vauhdikasta päivää maatalousnäyttely OKRAssa, Oripäässä. Siinä oli intoa kerrakseen, kun talkoovoimin oli sellainen tapahtuma saatu pystyyn. Kaikki toimi hienosti eikä vessaankaan tarvinnut jonottaa. Hatunnosto oripääläisille!

Omilla kylillä tapahtui myös, ja lauantaiksi Into ehtikin jo Menkijärvelle, jossa kyläläiset olivat järjestäneet hienon tapahtuman yhdessä Kauhavan Lentosotakoulun kanssa. Sunnuntaina oli sitten Luoma-ahon vuoro näyttää mallia kyläjuhlaan. Luoma-aholle saapui järjestäjien iloksi moninkertainen määrä yleisöä ennakkoarvioihin nähden.  Hyvin järjestäjät urakastaan kuitenkin selvisivät , ja makkaraa riitti kaikille.

Oripäässä kuulemma rahoitetaan kunnankin palveluita OKRAn tuotoilla, puhumattakaan mukana olevista järjestöistä. Talkoovoimin järjestetyt tapahtumat ovat toimiva varainkeruumuoto, jota pitäisi uskaltaa käyttää enemmän. Eihän kyläyhdistys ilman rahaa pyöri, ainakaan kovin kauan. Pienistä puroista, kuten arvonnoista ja kahvin myynnistä kasvaa äkkiä mukava potti yhdistykselle.

Työtähän tapahtuman järjestäminen vaatii, ja mitä isompi tapahtuma on, sitä suurempi vastuu järjestäjillä on. Tekemällä oppii, ja aloittaa voi pienemmästä.  Menkijärven tapahtuma onnistui hienosti, ja siitä tulee varmasti perinne, kuten myös Luoma-ahon kyläjuhlasta. Jostain tämän kesän kylätapahtumista voi aikanaan kasvaa meidän alueen OKRA. Toivotaan ainakin!

Into

Kesä kulttuuria kukkuroillaan

Viime viikonloppuna vietettiin Kauhavalla Puukko- ja käsityöfestivaaleja. Pitäjän perinteeseen vahvasti nojaava tapahtuma on ottanut paikkansa ja vahvistuu vuosi vuodelta.
Rumaksi vallesmanniksi nimettiin ikinuori Jyrki Lahti, joka tuntee Kauhavan kuin omat taskunsa. Hänen rauhallisen voimakas esiintymistyylinsä on opaskierroksilla vetonaula, etenkin kun hän kertoo asiansa luontevasti murteella jutellen.
Kohta häjyillään taas Härmässä toden teolla, ja kesäteatteritkin ovat jo "avanneet ovensa". Onnelassa pyörii jälleen kaksi esitystä, joista toinen on paikallisen osaajan, Maija-Liisa Isosompin käsialaa. Luhurikan Larvateatterissa Lapualla nähdään TV:stäkin tuttu Heikki Luoman Vain muutaman huijarin tähden, Vanhan Paukun kesäteatterissa nähdään olympia-aiheinen musiikkikomedia Olen suomalainen ja Evijärven Väinöntalolla viimeistellään Lottopotin harjoituksia. Karikko tarjoaa Lappajärven Taavintuvalla jälleen lastenteatteria ja Ylihärmän nuorisoseuralla on tänä kesänä vuorossa Ihmemaa Oz. Ja paljon paljon muuta...
Musiikkijuhlia, markkinoita, konsetteja, näyttelyjä, kesätapahtumia, retkiä ja museokierroksia... Kotiseudulla on paljon kokemisen ja näkemisen arvoista, kersoille ja kesävieraillekin esiteltäväksi asti! Paree maaseutu avautuu jokaisen kotiovelta,
tietää Into