Bioenergian käyttö luo lähialueelle työtä

Tämä kävi ilmi Lapuan Hellanmaan kylässä, jossa niin asuntoja, yrityksiä kuin julkisia rakennuksia lämmitetään puuperäisillä polttoaineilla. Apua lähialueen metsistä saatavan energian hyödyntämiseen ei tarvitse kaukaa hakea, koska mm. lämpökattiloita, polttolaitteita sekä lämpökeskuksia kotimaan markkinoille ja vientiin valmistava Veljekset Ala-Talkkari Oy toimii Hellanmaassa.

Kylän koulua lisärakennuksineen sekä entistä Säästöpankin rakennusta on lämmitetty yhteisestä lämpökeskuksesta 1990-luvulta lähtien. Myös Lapuan suurimpiin työllistäjiin kuuluvan Veljekset Ala-Talkkarin ja Megakone Oy:n tehdasrakennukset sekä luontokuvaaja Benjam Pöntisen Willa Ukuli lämpiävät uusiutuvalla energialla. Puupolttoaineen toimittamisesta sekä lämpökeskusten valvonnasta huolehtii paikallinen lämpöyrittäjä.

Toimitusjohtaja Antti Ala-Talkkari ei ihmettele biopolttoaineiden suosiota, erityisesti maatiloilla ja kasvihuoneissa. – Maatilayrityksissä energiantarve on yleensä suuri ja lämpökeskuksen tarvitsemat rakenteet usein valmiina. Mikäli esimerkiksi tila ja polttoaineen säilytyspaikka joudutaan erikseen rakentamaan, kustannukset karkaavat helposti käsistä. Kun käyttää lämpöyrittäjän palveluja, toimintavarmuudesta ei tarvitse murehtia.

Biopolttoaineiden käytön vaivattomuutta tuetaan nykyaikaisella tekniikalla. Muun muassa polttotekniikka, tuhkanpoisto ja nuohoukset ovat automatisoitavissa.
- Lämpökeskuksen seuranta ja säätötoimenpiteet onnistuvat joko tietokoneen tai puhelimen välityksellä. Konttiratkaisut ovat siirrettävissä tarpeen mukaan, Ala-Talkkari analysoi energiaratkaisujen käyttökelpoisuutta.

– Sisareni viettää useita kuukausia vuodessa ulkomailla, eikä lämpökeskuksen kanssa ole ollut suurempia ongelmia. Kunhan lämpöyrittäjä muistaa täydentää polttoainevarastot kolmen kuukauden välein, Ala-Talkkari naurahtaa.

Suomen Metsäkeskuksen energia-asiantuntija Juha Viirimäki kannustaa lähienergian hyödyntämiseen. – Metsiemme energiapotentiaalista hyödynnetään keskimäärin 70%. Kun tukea investointeihin on saatavissa, olisi hulluutta jättää mahdollisuus käyttämättä.

Lue lisää:

• Motiva - Bioenergia -> http://www.motiva.fi/bioenergia
• Bioenergia ry -> www.bioenergia.fi
• Bioenergia | Lämpöyrittäjät -> http://www.lampoyrittajat.fi/
• Bioenergia | Pellettienergia -> http://www.pellettienergia.fi/
• Maatilojen energiaohjelma -> http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/fi/sopimusalat/maatilat/

Vierailevana Intona edelleen Krista Laurila Thermopolis oy:sta. Lue myös Kristan artikkeli tuulivoimasta.

Syöttötariffi tekee tuulivoimasta houkuttelevaa

 Tällä kertaa Inton puolesta kirjoittelee Thermopolis oy:n Krista Laurila, joka tuo
terveisiä Jalasjärveltä. Uusiutuvana ja päästöttömänä energiamuotona tuulivoima
vähentää ihmisen haitallista vaikutusta luontoon. 

Tuulimyllyt ovat olennainen osa jalasjärveläistä maisemaa. Kunnan vanhimmat myllyt
on rakennettu 1800-luvulla ja moderni tuuliturbiini pyörii ainakin kolmen yrityksen
pihassa. Kivistön tilalla, kolmostien kupeessa, 220 kW:n tuulivoimala on pyörinyt
vuodesta 2003.

- Kyllä se on maksanut itsensä jo pariin kertaan takaisin, Hannu-Pekka Kivistö
naurahtaa tiedusteluun voimalan kannattavuudesta.

Energia-alan ammattilaisen innostus tuulivoimaloihin syntyi ammatilliselta pohjalta.
- Kiinnostus, koulutus ja ammatillinen osaaminen auttoivat käyttöönotossa omalla
kohdallani. Tällä hetkellä tuulivoimarakentaminen on houkuttelevaa myös
taloudellisesti, Kivistö jatkaa.

Syöttötariffijärjestelmään hyväksytyt tuulivoimalat voivat saada korotettua tukea
(105,3 €/MWh) vuoden 2015 loppuun asti, minkä jälkeen tuki tippuu 83,5 €/MWh.
Maksimitukiaika on 12 vuotta.

Suuret rakennukset ja viljan kuivaus ovat Kivistön tilan suurimmat energiasyöpöt.
Tuulivoimaan siirtyminen on auttanut kustannussäästöjen aikaan saamisessa.
Yli jäävä sähkö myydään verkkoon. - Mikäli sähköä aiotaan myydä verkkoon,
neuvottelut sähköyhtiön kanssa kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, Kivistö muistuttaa.

Kivistön tilan isäntä on vankkumaton paikallisen sähköntuotannon ja tuulivoiman
puolestapuhuja. - Suomi on harvaan asuttu maa, jossa on paljon asumatonta,
tuulivoimalle soveltuvaa tilaa. Mikäli halutaan suosia uusiutuvia ja
ympäristöystävällisiä energialähteitä, niitä pitäisi myös yksituumaisesti tukea.

Luontoon ja ympäristöön mahdollisesti kohdistuvat haitat pitää kuitenkin selvittää.
Mikäli alueelta löytyy esimerkiksi uhanalaisia lajeja, Kivistön mukaan meillä on
varaa kiertää myös ne. Meluhaittojen välttäminen edellyttää riittävää etäisyyttä
asutuksesta. Myös maisema-arvot tulee ottaa huomioon.

- Mahdollisuus uusiutuvan ja päästöttömän energian tuotantoon kannattaa
kuitenkin hyödyntää, Kivistö kannustaa.

Hannu-Pekka Kivistön mielestä satsaukset uusiutuvaan ja
päästöttömään energiaan kannattavat.
Kuva: Krista Laurila, Thermopolis Oy

Miten monimuotoisuutta edistetään, suojellaan ja ylläpidetään?

Monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin kuuluu niin lajien sisäinen perinnöllinen muuntelu, maapallon eliölajien runsaus kuin myös elinympäristöjen kirjo. Luonnon monimuotoisuus on pyrittävä ottamaan huomioon kaikissa ihmisten toimissa: Hoidetaan, suojellaan ja säästetään luontoa ja sen tarjoamia palveluja. Kierrätetään materiaaleja aina kun se on järkevää ja mahdollista. Kulutetaan harkiten, ostetaan uutta säästäen ja vain tarpeeseen. Käytetään lähellä ja ekologisesti tuotettuja ruokaa, palveluja ja tavaroita.

Lajien elinvoimaisuus, lukumäärä ja elinympäristöjen vaihtelu ovat monimuotoisuuden ilmentäjiä, joita voidaan edistää ja ylläpitää ympäristöä hoitamalla ja suojelemalla. Suojelualueiden kattavuus, koko ja laatu ovat ekosysteemien toiminnan kannalta tärkeitä. Vain riittävän suuri suojelualue voi turvata toimivan ekosysteemin. Suojelualueista osa on tarkoituksenmukaista jättää luonnontilaan (soiden tai vanhojen metsien suojelu), osa vaatii ennallistamista (niityt, kedot, soiden vesitalouden palauttaminen) ja osaa on hoidettava säännöllisesti vuosittain (lintuvedet, perinnemaisemat). Ainutlaatuiset arvokkaimmat luontokohteet suojataan kokonaan häiriöiltä. Vaikka lajien uhanalaistumista ei voida kokonaan pysäyttää, luonnonsuojelulla ja elinympäristöjen hoitamisella saadaan parannetuksi useiden lajien elinvoimaisuutta.

Vieraslajit ovat paikoitellen suuri uhka monimuotoisuudelle, niinpä niitä on poistettava aktiivisesti ja niiden leviäminen luontoon on estettävä. Vieraslajit kilpailevat samasta elintilasta alkuperäisten lajien kanssa. Vieraslajit voivat aiheuttaa myös suuria taloudellisia tappioita. Vastuu vieraslajien torjumisesta ja leviämisen estämisestä on kaikilla maanomistajilla. Vesistöistä ja rannoilta vieraslajien poistaminen on työlästä, koska veden välityksellä leviäminen on tehokasta ja nopeaa.

Metsien käsittely suunnitellaan siten, että se ei edistä lajiston köyhtymistä. Eri-ikäisten, vanhojen ja suurten puiden sekä lahopuun määrää metsissä lisätään. Huolehditaan siitä, että metsissä kasvaa useita eri puulajeja. Haapoja, leppiä, raitoja ja muita lehtipuita säästetään talousmetsissäkin. Monimuotoisten metsien suojelusta hyötyvät myös riistaeläimet, marjastajat ja sienestäjät. Metsien hoidossa huomioidaan myös virkistyskäyttö. Metsien monikäyttöä ovat esimerkiksi kaikki ihmisten hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavat toiminnat luonnossa, mm. metsästys ja kalastus, marjastus ja sienestys sekä ulkoilu ja retkeily. Metsien monikäyttö on taloudellisestikin kannattavampaa kuin pelkän puuraaka-aineen tuottaminen.

Niittyjen, ketojen ja laitumien, erilaisten perinneympäristöjen hoitamisella niittäen, raivaten ja laiduntaen sekä soiden ennallistamisella ylläpidetään avoimien elinympäristöjen lajistoa. Avoimien elinympäristöjen hoito säilyttää myös ihmisille tärkeitä maisemia. Toisaalta vaihettumisvyöhykkeet avoimesta elinympäristöstä metsään ovat lajistoltaan erityisen rikkaita. Varvut ja pensaat antavat suojaa ja ravintoa eliöstölle erityisesti monimuotoisilla reuna-alueilla.

Vesiensuojelu on kaikkien eliölajien kannalta tärkeää. Vesistöjen ja veden laadun heikkeneminen ovat koko maapallon laajuisia uhkia myös monimuotoisuudelle. Vesistö- tai rantakohteiden muutokset esimerkiksi kalojen kutu- tai lintujen pesintäympäristössä näkyvät vasta viiveellä, mutta saattavat nopeasti heikentää alueen monimuotoisuutta. Vesistökunnostuksilla parannetaan vesistöjen ekologista tilaa ja ylläpidetään monimuotoista vesielinympäristöä luontotyyppejä ja eliölajeja suojelemalla.

Monimuotoinen luonto on valtava elämälle välttämätön luonnonvara. Monimuotoisuus auttaa elinympäristöjä ja eliöstöä mukautumaan, uusiutumaan ja tarvittaessa sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Ekosysteemipalveluja, ihmisen luonnosta saamia hyötyjä ei voi tuottaa keinotekoisesti tai niiden tuottaminen olisi äärimmäisen kallista. Luonnon monimuotoisuuden takaamien ekosysteemipalvelujen ansiosta lämpötilan vaihtelut tasoittuvat, tuulet vaimenevat, tulvat ja muut sään aiheuttamat ääri-ilmiöt ovat siedettäviä. Myös kasvien pölytys ja ravinteiden kierto ovat ekosysteemipalveluja, jotka vaativat monimuotoista ympäristöä. Puhdasta vettä ja ilmaa, ravintoa ja muita erilaisia materiaaleja sekä virkistystä saadaan luonnosta vain kun ekosysteemit toimivat häiriöttä ja luonto toimii kokonaisuutena.

Kirjoittajana 'Vieraileva Into',  luonto- ja ympäristöalan asiantuntija Aana Vainio, joka  työskentelee tällä hetkellä tutkijana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa

Yhteinen ympäristö

Into teki retken naapurimaakuntaan ja osallistui Maaseutuverkoston ympäristötukien tiedotuskierroksen Keski-Suomen päivään. Tilaisuudessa esiteltiin mm. Tehoplus -hankkeen ja Järki -hankkeen tuloksia. Sama info on Seinäjoella kesäkuussa ja Into suosittelee osallistumaan. Vaikka pääasia olivat maatalouden ympäristötuet, niin hyvää perustietoa tuli myös ei-tuotannollisiin investointeihin liittyen. Ei-tuotannolliset investoinnit ovat niitä kosteikkko- ja perinnebiotooppitukia, joita voi hakea Leader-ryhmistä. 

Hieman kateellisena täytyy sanoa, että Keski-Suomessa niin ELY-keskus kuin maatilatkin ovat aktiivisia ympäristöasioissa, hyviä hankkeita on "pilvin pimein".
Viljelijäpuheenvuorossa tuli esiin, että ympäristötuet ovat kuitenkin niin pieniä ja byrokratialtaan suuria, että niitä ei viitsi hakea. Varsinkin, kun pelkona on jokin pikku virhe toimenpiteessä tai tukihaussa, joka voi aiheuttaa sanktion. Ympäristöä hyödyttäviä toimia oli kuitenkin tällä esimerkkitilallakin tehty paljon ihan ilman tukia. Viljelijä oli laskenut, että esimerkiksi suojakaistat lohkojen ymprärillä säästävät ajoa eli polttoainetta eli euroja. Samoin on monien muiden toimien laita: Sekä ympäristö että kukkaro kiittävät. 

Harvassa ovat varmasti ne maaseudulla elävät ja maasta leipänsä saavat, jotka eivät olisi kiinnostuneita ympäristönsä hyvinvoinnista. Kyllähän se lähiympäristö on jokaiselle tärkeä, eikä maanviljelijä peltojaan, metsiään tai lähivesiään tahallaan pilaa. Olisi kuitenkin tosi tärkeää, että kaikki tekisivät yhteistyötä esimerkiksi vesien suojelussa: tuntuu turhalta tehdä kallis investointi asumisjätevesien puhdistukseen, jos viereiltä pellolta valutetaan ravinteet järveen. Ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan, että naapuri toimii ensin, vaan olla itse esimerkkinä.

Toivotaan, että ympäristötukien byrokratia saadaan ihmisjärjellä ymmärrettäväksi, että tuet saadaan käytettyä. Ja muistetaan, että myös ilman tukia jokainen voi toimia paremman ympäristön puolesta pienillä ja vähän isommilla teoilla.

Jotta ei iskisi epätoivo niiden pienten ja isompien ympäristötekojen viidakossa, Aisapari on käynnistänyt Yhteinen Ympäristö -tiedotushankkeen. Hankkeen tavoitteena on tuoda ymmärrettävästi esiin luonnon monimuotoisuuden merkitystä ihmiselle, ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja miten me voimme siihen varautua. Into kirjoittelee aiheesta tässä blogissa, ja on pyytänyt myös vierailevia asiantuntijoita kirjoituspuuhiin. Pysykää siis kanavalla!

Into

Yhteispeliä?

Into on ollut mukana valmistelemassa Aisaparin uutta strategiaa. Merkki Päällä 2020 – strategia alkaa olla viimeistä silausta vailla valmis. Koko strategian kantavaksi ajatukseksi nostettiin YHTEISPELI. Miksi näin?

Vilkkaiden toimintavuosien kuluessa on saatu monenlaista oppia hanketoiminnasta. Yksi isoimmista on se, että yhteistyöllä syntyy parempia tuloksia kuin yksin puurtamalla. Aisapari on toimintansa aikana kannustanut hanketoimijoita, kyliä ja yrityksiä tekemään enemmän ja enemmän yhteistyötä. Kehitystä on tapahtunut, mutta vielä meillä on opittavaa.

Jos yhteistyöstä – vaikkapa yhteisestä hankkeesta – halutaan saada hyviä tuloksia, yhteistyöhön pitää sitoutua. Yhteinen tekeminen vaatii aikaa ja panostusta. Yhteinen kehittämishanke ei tarkoita kehittämisen ulkoistamista – sitä ei voi ulkoistaa, koska silloin kehitetään jotain muuta kuin omaa yhteisöä (sivusin tätä jo aiemmin, kun pohdin hankevetäjän työkuvaa). Saatava hyöty riippuu suoraan siitä, miten paljon ollaan yhteiseen tekemiseen valmiita panostamaan. Tässä ei myöskään pelkkä raha riitä, vaan tarvitaan avainhenkilöiden aikaa.

Merkki Päällä -strategiassa ei ole sattumalta pesäpalloteema. Pesäpallo on mitä mainioin esimerkki yhteispelistä: joukkueella on yhteinen tavoite ja jokaisella pelaajalla selkeät roolit pelissä - ilman yhtä ei voi toinenkaan onnistua. Mitä tapahtuisi pesäpallopelissä, jos joukkueessa yhdellä olisi tavoitteena voittaa, mutta toisella naurattaa yleisöä ja kolmannella saada aika kulumaan ennen tv-sarjan alkamista? Tuskin sitä edes peliksi voisi sanoa.

Ihan kaikkea ei kannatakaan tehdä yhteistyössä naapurin kanssa: kylätalon korjaaminen täällä ja tilitoimiston perustaminen toisaalla voidaan tehdä ihan erillään. Mutta jos kahdella toimijalla on aidosti yhteiset tavoitteet tai intressit, kannattaa ne yhdistää: Jos tilitoimisto perustetaan samalle kylälle missä kylätaloa korjataan, voisiko tilitoimisto vuokrata toimitilat kylätalolta?

Yhteisten tavoitteiden tai intressin vaatimus ei koske sparrausta, ideariihiä tai kokemusten vaihtoa: ne ovat omiaan synnyttämään yhteisiä tavoitteita.

Yhteistyö ei siis tee kehittämisestä helpompaa tai vaivattomampaa. Mutta se tekee ehdottomasti tuloksista parempia!

Yhteistyöterveisin,

Into

Resurssiviisautta

Into osallistui muutama päivä sitten Thermopolis oy:n juhlaseminaariin Lapuan Vanhassa Paukussa. Thermopolis oy on toiminut jo 11 vuotta, ja kiirettä taitaa pitää, kun 10-vuotisjuhla ehdittiin järjestää vasta nyt! En oikeastaan ihmettele, koska Thermopolis on aktiivisesti mukana monessa ja saanut paljon aikaan. Mukavaa, että lopulta ehtivät järjestää myös juhlan, koska juhlaan oli syytä.

Seminaarissa Sitran johtava asiantuntija Lari Rajantie avasi resurssiviisaudun käsitettä ja käytännön toteutusta arkielämässä ja tulevaisuuden yrityksissä.  Jyväskylän kaupunki on toiminut koelaborationa resurssiviisaiden ratkaisujen testaamisessa. Mm. paljon keskustelua herättänyt ylijäämäruuanmyynti ulos koulukeittiöistä on yksi Sitran kanssa yhteistyössä suunniteltu kokeilu. Muita kokeiluja ovat olleet esimerkiksi ilmainen joukkoliikennepäivä ja korjaustori.

Resurssiviisaus liittyy oikeastaaan kaikkeen: Luonnonvarojen käyttöön, liikenteeseen, elämäntapaan, energiaan, kulutukseen, jätteisiin, tuotantoon, asumiseen, ekosysteemiin, paikallisuuteen.... Resurssiviisaus ei ole välttämättä monimutkaisia asioita, vaan jokapäiväiseen elämään liittyviä pieniä valintoja. Yhteinen nimittäjä on luonnonvarojen säästäminen.

Arkipäivän lisäksi resurssiviisaus toteutuu ns. teollisisssa symbiooseissa: Tällaisessa systeemissä useampi yritys toimii yhdessä ja rinnakkain niin, että yhden prosessit tuottavat toiselle energiaa tai materiaaleja. Tällöin ulkopuolisen energian tarve, kuljetukset, luonnonvarojen tarve ja jätteen määrä vähenevät samalla kun tuottavuus lisääntyy. Yksi esimerkki tällaisesta teollisesta symbioosista on Honkajoen Kirkkokallion teollisuuspuisto.

Miksi resurssiviisaus on niin tärkeää? Suomessa luonnonvaroja riittää, ja niitä meillä myös kulutetaan. Tästä syystä Suomen markkinoille kehitetyt tuotteet eivät ehkä menesty muualla: jos esimerkiksi energiankulutukseen tai luonnovarojen kulutukseen ei ole kiinnitetty huomiota, tuote ei mene kaupaksi Keski-Euroopassa. Useiden meille tärkeiden luonnonvarojen käytön lakipiste on saavutettu. Tämä tarkoittaa, että globaalisti varantoja ei voi hyödyntää enempää, koska ne eivät uusiudu riittävän nopeasti (puhdas vesi), tai niiden esiintymät ovat vaikeasti hyödynnettävissä (öljy, kupari, nikkeli, sinkki jne). Talouskasvu on vauhdittanut luonnonvarojen käyttöä niin, että tällä hetkellä uusiutuvia käytetään 1,5 kertaisesti siihen verrattuna kuin ne itse asiassa uusiutuvat – ja kysyntä vain lisääntyy. 

Myös kilpailu resursseista kiihtyy. Esimerkiksi meille niin tärkeän öljyn uusien ja vaikeammin tavoitettavien lähteiden hyödyntäminen vaatii entistä suurempia investointeja. Tämä tietysti nostaa hintaa ja samalla keskittää tuotantoa yhä suuremmille yrityksille. Lari Rajantie kuvasi tähän liittyvää riskiä vertaamalla näitä jättimäisiä yhtiöitä dinosauruksiin: maailma, jossa koko on keskeinen kilpailutekijä, on haavoittuvainen toimintaympäristön muuttuessa äkillisesti: Meteoriitti tuhosi dinosaurukset, mikä kaataa öljy-yhtiöt?

Tulevaisuuden kilpailutekijä ja kestävä toimintatapa onkin pieni koko ja ketteryys: Kaikki eivät toki menesty, mutta suuresta joukosta nousee aina muutama, jotka kehittävät tulevaisuuden ratkaisuja.

Yrittämisen maailma siis muutttu seuraavasti:

Koko → Ketteryys

Tulos → Tarkoitus

Yksin → Yhdessä

Omistaminen → Jakaminen

Myös paikallisuus nousee uuteen arvoon, tai on jo noussut. Teollisissa symbiooseissa hyödynnetään lähellä tuotettua materiaalia tai energiaa ja samalla raha kiertää paikallistaloudessa hyödyttäen paikallista yhteisöä.

Miten omassa elämässään voisi toteuttaa resurssiviisautta ja muodostaa vaikka yhteisöllisiä symbooseja? Kylän yhteinen lounas kyläkoululla, kierrätyspiste, kimppakyydit/yhteisautot vai yhteinen tuulivoimala? Voisin aloittaa siitä, että pesen kahvikupista viime viikon kahvit, ettei tarvitse käyttää kertakäyttömukia. Ai niin, teen tuottaminen kuluttaa muuten paljon vähemmän luonnonvaroja kuin kahvin...

Pohdiskelee,

Into

KAAVOITUS KYLÄKEHITTÄMISEN AVAIN

KOTOPESÄ-hanke teki lauantaina tutustumisretken Pohjaslahden  kylälle Mänttä-Vilppulaan. Matkassa oli mukana parikymmentä kyläintoilijaa Järviseudun tähtikylistä.  Pohjaslahdella meitä oli vastassa kyläpäällikkö Timo Ojala ja kansanedustaja Arto Pirttilahti sekä kaupunginarkkitehti Sirkka Sortti. Pohjaslahti on valittu vuoden 2009 Pirkanmaan kyläksi. Kuulimme Kytkylä-hankkeesta, jonka tavoitteena oli luoda edellytyksiä sellaiselle kyläsuunnittelulle, joka pohjautuu tietoon ja ymmärrykseen kylänlaajemmista vuorovaikutusverkostoista.  Hankkeella on toteutettu Pohjaslahden verkostokylään liittyvä asuinalue- ja kehittämissuunnitelma kylätoimijoiden, tutkijoiden ja suunnittelijoiden yhteistyöllä.

Pohjaslahden rantaosayleiskaavaan kytkeytyvällä kyläosayleiskaavalla on luotu uusia rakennuspaikkoja ja eheytetty kylän rakennetta. Pohjaslahden rantaosayleiskaavan muutos ja kyläosayleiskaava löytyvät verkosta. Esittely- ja juttutuokion jälkeen jatkoimme lounaalle paikalliseen Wanha Vankka -kyläpubiin, johon emäntä oli kattanut maittavan lounaan. Harvassa kylässä on oma viihtyisä olohuone! Kannattaa poiketa. Pohjaslahdesta iloisen kyläjoukkueen retki jatkui virkistäytymään Tampereen IKEAan sisustusostoksille ja Lempäälän Ideaparkkiin. Kotimatka koetteli jo sitten istumalihaksia, mutta sitä ei hyvässä seurassa huomannut.

Matkailu avartaa

INTO