tiistai 1. heinäkuuta 2014

Miten monimuotoisuutta edistetään, suojellaan ja ylläpidetään?


Monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin kuuluu niin lajien sisäinen perinnöllinen muuntelu, maapallon eliölajien runsaus kuin myös elinympäristöjen kirjo. Luonnon monimuotoisuus on pyrittävä ottamaan huomioon kaikissa ihmisten toimissa: Hoidetaan, suojellaan ja säästetään luontoa ja sen tarjoamia palveluja. Kierrätetään materiaaleja aina kun se on järkevää ja mahdollista. Kulutetaan harkiten, ostetaan uutta säästäen ja vain tarpeeseen. Käytetään lähellä ja ekologisesti tuotettuja ruokaa, palveluja ja tavaroita.

Lajien elinvoimaisuus, lukumäärä ja elinympäristöjen vaihtelu ovat monimuotoisuuden ilmentäjiä, joita voidaan edistää ja ylläpitää ympäristöä hoitamalla ja suojelemalla. Suojelualueiden kattavuus, koko ja laatu ovat ekosysteemien toiminnan kannalta tärkeitä. Vain riittävän suuri suojelualue voi turvata toimivan ekosysteemin. Suojelualueista osa on tarkoituksenmukaista jättää luonnontilaan (soiden tai vanhojen metsien suojelu), osa vaatii ennallistamista (niityt, kedot, soiden vesitalouden palauttaminen) ja osaa on hoidettava säännöllisesti vuosittain (lintuvedet, perinnemaisemat). Ainutlaatuiset arvokkaimmat luontokohteet suojataan kokonaan häiriöiltä. Vaikka lajien uhanalaistumista ei voida kokonaan pysäyttää, luonnonsuojelulla ja elinympäristöjen hoitamisella saadaan parannetuksi useiden lajien elinvoimaisuutta.

Vieraslajit ovat paikoitellen suuri uhka monimuotoisuudelle, niinpä niitä on poistettava aktiivisesti ja niiden leviäminen luontoon on estettävä. Vieraslajit kilpailevat samasta elintilasta alkuperäisten lajien kanssa. Vieraslajit voivat aiheuttaa myös suuria taloudellisia tappioita. Vastuu vieraslajien torjumisesta ja leviämisen estämisestä on kaikilla maanomistajilla. Vesistöistä ja rannoilta vieraslajien poistaminen on työlästä, koska veden välityksellä leviäminen on tehokasta ja nopeaa.

Metsien käsittely suunnitellaan siten, että se ei edistä lajiston köyhtymistä. Eri-ikäisten, vanhojen ja suurten puiden sekä lahopuun määrää metsissä lisätään. Huolehditaan siitä, että metsissä kasvaa useita eri puulajeja. Haapoja, leppiä, raitoja ja muita lehtipuita säästetään talousmetsissäkin. Monimuotoisten metsien suojelusta hyötyvät myös riistaeläimet, marjastajat ja sienestäjät. Metsien hoidossa huomioidaan myös virkistyskäyttö. Metsien monikäyttöä ovat esimerkiksi kaikki ihmisten hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavat toiminnat luonnossa, mm. metsästys ja kalastus, marjastus ja sienestys sekä ulkoilu ja retkeily. Metsien monikäyttö on taloudellisestikin kannattavampaa kuin pelkän puuraaka-aineen tuottaminen.
Niittyjen, ketojen ja laitumien, erilaisten perinneympäristöjen hoitamisella niittäen, raivaten ja laiduntaen sekä soiden ennallistamisella ylläpidetään avoimien elinympäristöjen lajistoa. Avoimien elinympäristöjen hoito säilyttää myös ihmisille tärkeitä maisemia. Toisaalta vaihettumisvyöhykkeet avoimesta elinympäristöstä metsään ovat lajistoltaan erityisen rikkaita. Varvut ja pensaat antavat suojaa ja ravintoa eliöstölle erityisesti monimuotoisilla reuna-alueilla.

Vesiensuojelu on kaikkien eliölajien kannalta tärkeää. Vesistöjen ja veden laadun heikkeneminen ovat koko maapallon laajuisia uhkia myös monimuotoisuudelle. Vesistö- tai rantakohteiden muutokset esimerkiksi kalojen kutu- tai lintujen pesintäympäristössä näkyvät vasta viiveellä, mutta saattavat nopeasti heikentää alueen monimuotoisuutta. Vesistökunnostuksilla parannetaan vesistöjen ekologista tilaa ja ylläpidetään monimuotoista vesielinympäristöä luontotyyppejä ja eliölajeja suojelemalla.

Monimuotoinen luonto on valtava elämälle välttämätön luonnonvara. Monimuotoisuus auttaa elinympäristöjä ja eliöstöä mukautumaan, uusiutumaan ja tarvittaessa sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Ekosysteemipalveluja, ihmisen luonnosta saamia hyötyjä ei voi tuottaa keinotekoisesti tai niiden tuottaminen olisi äärimmäisen kallista. Luonnon monimuotoisuuden takaamien ekosysteemipalvelujen ansiosta lämpötilan vaihtelut tasoittuvat, tuulet vaimenevat, tulvat ja muut sään aiheuttamat ääri-ilmiöt ovat siedettäviä. Myös kasvien pölytys ja ravinteiden kierto ovat ekosysteemipalveluja, jotka vaativat monimuotoista ympäristöä. Puhdasta vettä ja ilmaa, ravintoa ja muita erilaisia materiaaleja sekä virkistystä saadaan luonnosta vain kun ekosysteemit toimivat häiriöttä ja luonto toimii kokonaisuutena.


Kirjoittajana 'Vieraileva Into',  luonto- ja ympäristöalan asiantuntija Aana Vainio, joka  työskentelee tällä hetkellä tutkijana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti