Monimuotoisuuteen
eli biodiversiteettiin kuuluu niin lajien sisäinen perinnöllinen
muuntelu, maapallon eliölajien runsaus kuin myös elinympäristöjen
kirjo. Luonnon monimuotoisuus on pyrittävä ottamaan huomioon
kaikissa ihmisten toimissa: Hoidetaan, suojellaan ja säästetään
luontoa ja sen tarjoamia palveluja. Kierrätetään materiaaleja aina
kun se on järkevää ja mahdollista. Kulutetaan harkiten, ostetaan
uutta säästäen ja vain tarpeeseen. Käytetään lähellä ja
ekologisesti tuotettuja ruokaa, palveluja ja tavaroita.
Lajien
elinvoimaisuus, lukumäärä ja elinympäristöjen vaihtelu ovat
monimuotoisuuden ilmentäjiä, joita voidaan edistää ja ylläpitää
ympäristöä hoitamalla ja suojelemalla. Suojelualueiden kattavuus,
koko ja laatu ovat ekosysteemien toiminnan kannalta tärkeitä. Vain
riittävän suuri suojelualue voi turvata toimivan ekosysteemin.
Suojelualueista osa on tarkoituksenmukaista jättää luonnontilaan
(soiden tai vanhojen metsien suojelu), osa vaatii ennallistamista
(niityt, kedot, soiden vesitalouden palauttaminen) ja osaa on
hoidettava säännöllisesti vuosittain (lintuvedet,
perinnemaisemat). Ainutlaatuiset arvokkaimmat luontokohteet suojataan
kokonaan häiriöiltä. Vaikka lajien uhanalaistumista ei voida
kokonaan pysäyttää, luonnonsuojelulla ja elinympäristöjen
hoitamisella saadaan parannetuksi useiden lajien elinvoimaisuutta.
Vieraslajit
ovat paikoitellen suuri uhka monimuotoisuudelle, niinpä niitä on
poistettava aktiivisesti ja niiden leviäminen luontoon on estettävä.
Vieraslajit kilpailevat samasta elintilasta alkuperäisten lajien
kanssa. Vieraslajit voivat aiheuttaa myös suuria taloudellisia
tappioita. Vastuu vieraslajien torjumisesta ja leviämisen
estämisestä on kaikilla maanomistajilla. Vesistöistä ja rannoilta
vieraslajien poistaminen on työlästä, koska veden välityksellä
leviäminen on tehokasta ja nopeaa.
Metsien
käsittely suunnitellaan siten, että se ei edistä lajiston
köyhtymistä. Eri-ikäisten, vanhojen ja suurten puiden sekä
lahopuun määrää metsissä lisätään. Huolehditaan siitä, että
metsissä kasvaa useita eri puulajeja. Haapoja, leppiä, raitoja ja
muita lehtipuita säästetään talousmetsissäkin. Monimuotoisten
metsien suojelusta hyötyvät myös riistaeläimet, marjastajat ja
sienestäjät. Metsien hoidossa huomioidaan myös virkistyskäyttö.
Metsien monikäyttöä ovat esimerkiksi kaikki ihmisten hyvinvointiin
positiivisesti vaikuttavat toiminnat luonnossa, mm. metsästys ja
kalastus, marjastus ja sienestys sekä ulkoilu ja retkeily. Metsien
monikäyttö on taloudellisestikin kannattavampaa kuin pelkän
puuraaka-aineen tuottaminen.
Niittyjen,
ketojen ja laitumien, erilaisten perinneympäristöjen hoitamisella
niittäen, raivaten ja laiduntaen sekä soiden ennallistamisella
ylläpidetään avoimien elinympäristöjen lajistoa. Avoimien
elinympäristöjen hoito säilyttää myös ihmisille tärkeitä
maisemia. Toisaalta vaihettumisvyöhykkeet avoimesta elinympäristöstä
metsään ovat lajistoltaan erityisen rikkaita. Varvut ja pensaat
antavat suojaa ja ravintoa eliöstölle erityisesti monimuotoisilla
reuna-alueilla.
Vesiensuojelu
on kaikkien eliölajien kannalta tärkeää. Vesistöjen ja veden
laadun heikkeneminen ovat koko maapallon laajuisia uhkia myös
monimuotoisuudelle. Vesistö- tai rantakohteiden muutokset
esimerkiksi kalojen kutu- tai lintujen pesintäympäristössä
näkyvät vasta viiveellä, mutta saattavat nopeasti heikentää
alueen monimuotoisuutta. Vesistökunnostuksilla parannetaan
vesistöjen ekologista tilaa ja ylläpidetään monimuotoista
vesielinympäristöä luontotyyppejä ja eliölajeja suojelemalla.
Monimuotoinen
luonto on valtava elämälle välttämätön luonnonvara.
Monimuotoisuus auttaa elinympäristöjä ja eliöstöä mukautumaan,
uusiutumaan ja tarvittaessa sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.
Ekosysteemipalveluja, ihmisen luonnosta saamia hyötyjä ei voi
tuottaa keinotekoisesti tai niiden tuottaminen olisi äärimmäisen
kallista. Luonnon monimuotoisuuden takaamien ekosysteemipalvelujen
ansiosta lämpötilan vaihtelut tasoittuvat, tuulet vaimenevat,
tulvat ja muut sään aiheuttamat ääri-ilmiöt ovat siedettäviä.
Myös kasvien pölytys ja ravinteiden kierto ovat
ekosysteemipalveluja, jotka vaativat monimuotoista ympäristöä.
Puhdasta vettä ja ilmaa, ravintoa ja muita erilaisia materiaaleja
sekä virkistystä saadaan luonnosta vain kun ekosysteemit toimivat
häiriöttä ja luonto toimii kokonaisuutena.
Kirjoittajana 'Vieraileva Into', luonto- ja ympäristöalan asiantuntija Aana Vainio, joka
työskentelee tällä hetkellä tutkijana Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskuksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti