Into osallistui muutama päivä sitten
Thermopolis oy:n juhlaseminaariin Lapuan Vanhassa Paukussa.
Thermopolis oy on toiminut jo 11 vuotta, ja kiirettä taitaa pitää,
kun 10-vuotisjuhla ehdittiin järjestää vasta nyt! En oikeastaan ihmettele, koska Thermopolis on aktiivisesti mukana monessa ja saanut paljon aikaan. Mukavaa, että lopulta ehtivät järjestää myös juhlan, koska juhlaan oli syytä.
Seminaarissa Sitran johtava asiantuntija Lari
Rajantie avasi resurssiviisaudun käsitettä ja käytännön
toteutusta arkielämässä ja tulevaisuuden yrityksissä. Jyväskylän
kaupunki on toiminut koelaborationa resurssiviisaiden ratkaisujen
testaamisessa. Mm. paljon keskustelua herättänyt ylijäämäruuanmyynti ulos koulukeittiöistä on yksi Sitran kanssa yhteistyössä
suunniteltu kokeilu. Muita kokeiluja ovat olleet esimerkiksi ilmainen
joukkoliikennepäivä ja korjaustori.
Resurssiviisaus liittyy oikeastaaan
kaikkeen: Luonnonvarojen käyttöön, liikenteeseen, elämäntapaan,
energiaan, kulutukseen, jätteisiin, tuotantoon, asumiseen,
ekosysteemiin, paikallisuuteen.... Resurssiviisaus ei ole välttämättä
monimutkaisia asioita, vaan jokapäiväiseen elämään liittyviä
pieniä valintoja. Yhteinen nimittäjä on luonnonvarojen
säästäminen.
Arkipäivän lisäksi resurssiviisaus
toteutuu ns. teollisisssa symbiooseissa: Tällaisessa systeemissä
useampi yritys toimii yhdessä ja rinnakkain niin, että yhden
prosessit tuottavat toiselle energiaa tai materiaaleja. Tällöin
ulkopuolisen energian tarve, kuljetukset, luonnonvarojen tarve ja
jätteen määrä vähenevät samalla kun tuottavuus lisääntyy.
Yksi esimerkki tällaisesta teollisesta symbioosista on Honkajoen Kirkkokallion teollisuuspuisto.
Miksi resurssiviisaus on niin tärkeää?
Suomessa luonnonvaroja riittää, ja niitä meillä myös kulutetaan.
Tästä syystä Suomen markkinoille kehitetyt tuotteet eivät ehkä
menesty muualla: jos esimerkiksi energiankulutukseen tai
luonnovarojen kulutukseen ei ole kiinnitetty huomiota, tuote ei mene
kaupaksi Keski-Euroopassa. Useiden meille tärkeiden luonnonvarojen
käytön lakipiste on saavutettu. Tämä tarkoittaa, että
globaalisti varantoja ei voi hyödyntää enempää, koska ne eivät
uusiudu riittävän nopeasti (puhdas vesi), tai niiden esiintymät
ovat vaikeasti hyödynnettävissä (öljy, kupari, nikkeli, sinkki
jne). Talouskasvu on vauhdittanut luonnonvarojen käyttöä niin,
että tällä hetkellä uusiutuvia käytetään 1,5 kertaisesti
siihen verrattuna kuin ne itse asiassa uusiutuvat – ja kysyntä
vain lisääntyy.
Myös kilpailu resursseista kiihtyy. Esimerkiksi
meille niin tärkeän öljyn uusien ja vaikeammin tavoitettavien
lähteiden hyödyntäminen vaatii entistä suurempia investointeja.
Tämä tietysti nostaa hintaa ja samalla keskittää tuotantoa yhä
suuremmille yrityksille. Lari Rajantie kuvasi tähän liittyvää
riskiä vertaamalla näitä jättimäisiä yhtiöitä dinosauruksiin:
maailma, jossa koko on keskeinen kilpailutekijä, on haavoittuvainen
toimintaympäristön muuttuessa äkillisesti: Meteoriitti tuhosi
dinosaurukset, mikä kaataa öljy-yhtiöt?
Tulevaisuuden kilpailutekijä ja
kestävä toimintatapa onkin pieni koko ja ketteryys: Kaikki eivät
toki menesty, mutta suuresta joukosta nousee aina muutama, jotka
kehittävät tulevaisuuden ratkaisuja.
Yrittämisen maailma siis muutttu
seuraavasti:
Koko → Ketteryys
Tulos → Tarkoitus
Yksin → Yhdessä
Omistaminen → Jakaminen
Myös paikallisuus nousee uuteen
arvoon, tai on jo noussut. Teollisissa symbiooseissa hyödynnetään
lähellä tuotettua materiaalia tai energiaa ja samalla raha kiertää
paikallistaloudessa hyödyttäen paikallista yhteisöä.
Miten omassa elämässään voisi
toteuttaa resurssiviisautta ja muodostaa vaikka yhteisöllisiä
symbooseja? Kylän yhteinen lounas kyläkoululla, kierrätyspiste,
kimppakyydit/yhteisautot vai yhteinen tuulivoimala? Voisin aloittaa siitä, että pesen kahvikupista viime viikon kahvit, ettei tarvitse käyttää kertakäyttömukia. Ai niin, teen tuottaminen kuluttaa muuten paljon vähemmän luonnonvaroja kuin kahvin...
Pohdiskelee,
Into
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti