Itäkylän Ukonniemi on vanha
yhteislaidun, jossa viimeksi ovat laiduntaneet hevoset 1970-luvulla.
Nyt niemessä on venelaituri ja venevalkamia. Se on kaunis alue,
mutta on vaikea kuvitella, että tiheässä metsikössä olisi
koskaan laidunnettu. Alue on yksi Etelä-Pohjanmaan kartoitetuista
perinnebiotoopeista.
Ihmisen toiminnasta n. 1,5 hehtaarin
alueella kertoo myös vanha tervahauta, sekä Rantakankaan
ensimmäisen asukkaan muistokivi. Kivi on pystytetty 1960-luvulla nyt
vadelmaa kasvavan pellon laitaan. Paikalla voi kuvitella, miten hieno
näkymä pienen mäen päältä on ollut järvelle. Nyt näkymän
edessä on tiheä metsä.
Vielä 1960-luvulla niemi oli kuitenkin
avoin laidun, ja näkymä järvelle oli esteetön. Alue on
metsittynyt, vaikka sitä raivataan talkoilla lähes joka vuosi. Nyt
alueen perusteellisempaa kunnostusta ollaan aloittamassa.
Kunnostussuunnitelma on parhaillaan työn alla Pro AgriaEtelä-Pohjanmaan maisemasuunnittelijoilla. Yhteistyö Pro Agrian ja
alueen hoitotoimikunnan välillä on sujunut hyvin. Hoitotoimikuntaa
on kuunneltu, ja suunnitelmia on tehty yhteistyössä. Alueen hoidon
onnistumisen kannalta onkin tärkeää, että omistajat ottavat
suunnitelman omakseen.
Kunnostussuunnitelma on herättänyt myös huolta, että kaunis virkistysalue raivataan pilalle. Puita kuitenkin poistetaan varovasti. Esimerkiksi metsäkonetta ei paikalle päästetä, ellei lunta ole tarpeeksi maan suojana. Tavoitteena on eri-ikäinen puusto, jonka välistä näkymä järvelle saataisiin taas esiin. Toki alue on kaunis tällaisenakin, erityisesti alueen eteläreunan jopa lehtomaiset alueet. Jos ei ole nähnyt aluetta laitumena, voi olla vaikea kuvitella, miltä se näyttäisi avarampana.
Puuston harventaminen suorastaan
villiinnyttää aluskasvillisuuden ja pajut kasvamaan. Alkukesästä
niitetty alue kasvoikin taas heinäkuun puolessa välissä jo
puolimetristä vadelmaa ja horsmaa. Hoitotoimikunnan tarkoituksena on
saada ainakin osa alueesta aidattua lammaslaitumeksi jo ensi kesänä.
Laidunnus onkin paras keino hoitaa tämän tyyppistä
perinnemaisemaa.
Vaikka laidunkasvillisuus näyttää
tyystin kadonneen horsman ja vadelman joukkoon, se kuitenkin
yllättävästi valtaa tilaa, kun sille annetaan mahdollisuus.
Ahkerasti niitetyillä alueilla muutoksen jo huomaa.
Into
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti