Olin käymässä Itäkylässä ihan
muilla asioilla, kun – tapani mukaan – innostuinkin myös ihan
toisesta asiasta. Olin nimittäin kuullut Aisaparinkin tuella
kunnostetusta Ammeskallion patikkareitistä ja ajattelin, että mikäs
sen parempi päivä reittiin tutustumiseen, kun heinäkuinen
hellepäivä.
Kun tiedustelin reitin lähtöpistettä,
katsoi avulias kyläläinen parhaaksi opastaa minut
henkilökohtaisesti perille asti. Ja tosiaan, kyllä lähtöpaikka
hieman piilossa olikin. Auton sai kuitenkin hyvin parkkiin ja
opasteet lupasivat, että Ammeskalliolle olisi 2,5 kilometriä.
Tunnin keikka, laskin, ja lähdin tarpomaan. Ilman karttaa, kompassia
tai gps-laitetta. Tulisi ainakin testattua, miten reitti sopii
ei-niin-kokeneelle, satunnaiselle matkailijalle. Kaksi puhelinta
sentään otin taskuihin painamaan.
Päivä oli todellakin aurinkoinen ja
jo aamupäivällä ilma tuntui helteiseltä. Myös siksi reitin alun
varjoisuus tuntui hyvin houkuttelevalta. Kuljin rehevän lehdon läpi
vadelman voimakasta tuoksua ihmetellen. Reitin ongelmana ennen
kunnostusta oli heinittyminen, ja se on helppo uskoa tässä kohtaa.
Nyt kasvillisuus polulla oli kuitenkin matalaa, ja polku oli
helppokulkuinen.
Lehto vaihtui kuusikkoon ja polku sen
kun parani.
Tässä kohtaa heräsi pikkuinen
epäilys: Kaksi käytössä olevaa polkua, ei opasteita. Valitsin
kuitenkin tuon ”isomman” vasemmalla, vaikka kieltämättä
kuusikon varjoon katoava polku näytti hyvin houkuttelevalta.
Hetken
päästä polku yhtyi metsätiehen, jonka varrelta löytyi myös 'Ulkoilureitti' -
opaste. Ainakin olin reitillä, mutta oliko tämän Ammeskalliolle
vievä reitti?
Joka tapauksessa reitillä oli ilo kulkea, joten päätin olla pettymättä, vaikka näkötornille en päätyisikään.
Joka tapauksessa reitillä oli ilo kulkea, joten päätin olla pettymättä, vaikka näkötornille en päätyisikään.
Vaihtelevaa, mutta koko ajan helppokulkuista.
Metsät reitin varrella olivat enimmäkseen varovaisesti hoidettua
talousmetsää, mutta osin vanhaakin. Aukkoja ei ainakaan tänä
kesänä reitillä ollut. Näin kylän läpi ajaessani paljon
hevosia, ja tämä reitti näytti olevan jäljistä päätellen myös ratsastajien
suosiossa.
Polku lähti nousemaan... jokohan pian
olisin kalliolla? Kelloa katsoessani totesin, että todennäköisesi
en vielä, koska olin arvioinut Ammeskalliolle olevan puolen tunnin
matkan. Aina on kuitenkin jännitävää odottaa, mitä uuden tien
uuden mutkan takaa paljastuu.
Ainakin mielenkiintoisen näköinen
kivi. Kiivettyäni mäen päälle muistin myös, että olin unohtanut
ottaa mukaani vesipullon. Nyt hikikarpalot otsalla ja kuiva suu
muistuttivat siitä. Se odottaisi kuitenkin autossa mahdollista
paluutani.
Tienhaara ja opaste. Mutta ei mitään
Ammeskalliosta. Olinko sittenkin lähtenyt väärälle polulle? Polku
kuitenkin jatkui tästä menosuuntaani vielä hoidetun näköisenä.
Koska Ammeskalliolle ei pitäisi olla enää kuin puoli kilometriä,
päätin jatkaa matkaa. Kun kerran tänne asti olin tullut.
Kauniin koivikon jälkeen polku taas
nousi, maasto muuttui selvästi kuivemmaksi ja...
Siinä se oli sittenkin! Ammeskallion
näkötorni. Rinteestä löytyi myös iso ja hyvin varusteltu laavu.
Enpä ollut laavulla yksin :)
Näkymiä näkötornista.
Laavun ja näkötornin lisäksi
kalliolta löytyi myös kuntolaatikko. Tein tämän vuoden 1054:n
kirjauksen, joten reitti on ahkerassa käytössä. Eikä mikään
ihme.
Tästä voisi jatkaa vielä vaikka koko
päivän, mutta nyt oli aika palata vesipullon luo ja viileään
toimistoon iltapäiväksi.
Tästä pitäisi osata kääntyä kohti
lähtöpaikkaa. Muistan vielä suunnan, mutta opasteesta ei olisi
haittaakaan.
Olivatko nämä reittiopasteita vai
jotain muuta? Lähellä lähtöpaikkaa näitä oli pari, mutta
muualla en muista nähneeni tällaisiä. Nämä, tai esimerkiksi
puihin maalatut pilkut olisivat ihan hyviä varmasti tälläkin
reitillä opastamaan vieraampia ja arempia retkeilijöitä.
Ammeskallion reittiä voin lämpimästi
suositella kaikille, jotka patikoimisesta innostuvat. Myös kuntoa
kohottavalle hölkkälenkille tämä innostaisi, koska
korkeusvaihteluita on sopivasti ja polut ovat riittävän tasaiset juoksua ajatellen. Polut ovat hyväkuntoisia, ja
lenkkareilla varmasti pärjää. Itse olisin valinnut
kenkävalikoimistani vaelluskengät tälle kävelylenkille, mutta kyllä tämän kiersi
kuuden euron kumisaappaillakin. Tosin hiertymiä kantapäissä
hoidellaan hetken aikaa. Pitkälahkeiset housut ovat hyvä, koska
siellä täällä on myös heinikkoa.
Laavulla on mainio mahdollisuus
makkaran paistoon ja maisemien ihailuun, joten eväätkin kannattaa
olla mukana. Ainakin se vesipullo...
Gps-laite on hyvä olla varalta, vaikka
kyllä tämän kiersi ilmankin. Muutamassa kohdassa tuli mieleen,
että opaste voisi olla paikallaan. Niitä tuskin on koskaan liikaa.
Mahtaakohan tämän reitin karttaa olla jossain saatavilla?
Ammesmäentien varressa oleva lähtöpaikka on (suurinpiirten)
Intolinkin 'luontomatkailu- ja liikuntakohteet' -kartassa, joka
löytyy osoitteesta www.intolinkki.fi
. Samasta paikasta löytyy myös reitin ylläpitäjien yhteystiedot.
Sieltä saa varmasti neuvoja ja vinkkejä, jos haluaa valmistautua
retkeen paremmin kuin
Into
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti