Sote-uudistus, kuntauudistus, sote-uudistus, kuntauudistus, negatiivissävytteiset sanat, jotka toistuvat tiedotusvälineissä jatkuvasti. Viime päivinä taas entistä tiheämmin.
Etelä-Pohjanmaasta kaavaillaan yhtä sote-aluetta, mitä se tarkoittaa käytännössä? Menetämmekö kustannustehokkuuden nimissä oman lähiterveyskeskuksen ja sen palvelut, tutut hoitajat ja lääkärit?
Kustannussäästöihin vedoten voi palveluita karsia aivan suruttomasti. Laskelmat ovat arvioita, säästöjä harvoin todellisuudessa tulee. Hups, sattuuhan sitä, mutta päätöksiä on myöhäistä perua.
Mihin katoaa pieni ihmien säästöjen pyörteissä. Aivan sama, ainakin niin kauan kuin se ei satu omalle kohdalle? Laatu on ilmaista, luin tenttikirjasta. Jos potilas ei hakeudu hoitoon pitkien etäisyyksien ja uuvuttavien kulkuyhteyksien takia, sekään ei maksa mitään. Buranaa ja perusvoiteita vaan kodin lääkekaappiin, ne joko auttavat sydänveritulppaan ja syöpään tai sitten ei.
Pitäisikö sitten pysyä pienemmissä piireissä ja lähipalveluissa? Olisiko Aisaparin alueen, 50.000 asukasta, kokoinen sote-alue ihmisemmän kokoinen? Tuntisivatko ihmiset olonsa turvallisemmaksi?
Näin pohtii INTO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti