Luovuutta etsimässä

Into kävi tuossa eräänä iltana istumassa seminaarissa Alajärvellä. ”Luova johtaminen” –seminaarin järjesti JÄRKI-hanke, joka on ansiokkaasti kouluttanut Järviseudun ja Kauhavan aikuisia.  Eihän Into ketään johda kuin itseään joskus eksyksiin, mutta oli siellä seminaarissa paljon asiaa ihan tällaiselle tavalliselle tallaajalle. Olisi suonut että useampikin olisi seminaariin löytänyt.

 Kari Uusikylä – emeritusprofessori Helsingin Yliopistosta – kertoi luovuudesta ja lahjakkuudesta. Luovuus kuuluu jokaiselle, oli Karin viesti.  Kaikki me jollain tavalla olemme luovia, vaikka emme tauluja maalaisikaan. Luovuuden kannalta tärkeää onkin kysyä, MISSÄ saa luoda. Ympäristö voi nitistää luovuuden tai tukea sitä. Ja miten sitä luovuutta sitten tuetaan? Karin mukaan hyväksytään erilaisuus, poikkeavat mielipiteet ja myös virheiden tekeminen. Kun ei tarvitse pelätä naurunalaiseksi joutumista, haukkuja tai potkuja, uskaltaa irrotella ja kokeilla uusia tapoja tehdä asioita. Ja niin sitten joskus löytyy se HELMI.  ”Luovuus syttyy näkemysten ristiriidasta ja kuolee ihmisten ristiriitoihin”, sanoi Kari, ja voiko sen paremmin sanoa?

Dosentti Marja Naaraoja Vaasan Yliopistosta selvitti, miten niistä loistavista ideoista tehdään oikeaa toimintaa. Usein hyvät ideat ”suunnitellaan kuoliaaksi”, kun yritetään heti kerralla tehdä sitä suurta uudistusta. Marja kehotti KOKEILEMAAN MUUTOSTA: Unelmoida isoja unelmia, ja ottaa sitten pieniä askelia kohti unelmaa. Sen sijaan että yritetään ensin puhua kaikki tahot unelman taakse, näytetään että se toimii. Into on myös sitä mieltä, että tämä ongelmien ratkaisusta tuttu tapa toimii varmasti myös mukavien asioiden – unelmien – kanssa. 

Vaasan Yliopistosta oli paikalle saatu myös aluetieteen professori Hannu Katajamäki, jolla oli suuri unelma maaseudun roolista energian tuottajana. Energiavarat ovat yksi  MAASEUTUPÄÄOMAN muoto. Hannun mukaan maaseutupääoma on niitä resursseja, joiden avulla maaseutu pysyy ja kehittyy.  Niitä ovat ruuantuotanto, energia, ympäristö, yhteistyön kulttuuri, ”ihmisen mittaiset” hallintoratkaisut. Hannun maaseutupääomaan liittyvä unelma oli hajautettu energiantuotanto. Siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin ja biotalouteen on suuri harppaus. Se on myös suuri mahdollisuus maaseudulle, jossa energiaresurssia on valtavasti. Ongelma tämän resurssin hyödyntämisessä on Suomen keskittynyt energia-ala, jossa mm. syöttötariffeja ei ole saatu aikaan. Hannulla oli myös tarjota ns. pieni askel tämän unelman toteuttamiseen: Energiakylä. Energiakylällä hän tarkoitti uusia asuntoalueita, jotka suunnitellaan omavaraisiksi energian suhteen – ensin lämmön, sitten myös sähkön. Nykyisellä energiaresurssilla ja tekniikalla tämä on mahdollista, kun vain politiikka ei olisi tiellä… 

Keskustelua luennoitsijoiden kesken syntyi myös siitä, että maaseudun luovuutta ei oikein käsitetä edes luovuustutkijoiden parissa. Kuitenkin maaseudulta löytyy erityisesti arkipäivän luovuutta ja todellisia innovaattoreita. Hannu Katajamäki muistuttikin Soinin entisen elinkeinoasiamiehen Martti Laasasenahon oivalluksesta: Kehittämisessä voi olla kyse oikeiden ihmisten löytymisestä ja pitkäjänteisestä työstä. Suuret ohjelmat ja lyhyet hankkeet eivät välttämättä toimi maaseudulla, mutta ihmisten välinen luottamus ja joustavuus toimii innovaatioiden ja luovuuden tukemisessa loistavasti. 

Into soisi tällaisia seminaareja järjestettävän tulevaisuudessakin täälläpäin. Kyllä kun todellisia asiantuntijoita saa kuunnella, niin siitä sielu lepää ja mieli tekee työtä – Into taas ihan innostui!

Terveisin,

Into