Eikös ole vähän kummallista, että lähiruokaa on yhtä vaikeaa
saada maaseudulla kuin kaupungissa? Meillä sitä ruokaa kuitenkin tuotetaan itse
kunkin naapurissa, mutta kaupasta sitä lähellä tuotettua ei tahdo löytää. Eikä
muutenkaan, ellei sitten satu tuntemaan jota kuta, joka tuntee jonkun jne.
Meillä maaseudulla on se ongelma, että meitä asiakkaita on vähän – emme me saa
joka kirkonkylällä elätettyä lähiruokakauppiasta. Maalla pitäisikin pohtia ihan
uusia tapoja luoda toimiva ketju tuottajien, jalostajien ja kuluttajien
välille.
Kaupungeissa testatut yhteisöviljelmät ja ruokapiirit
voisivat toimia meilläkin, jos niitä vähän ”tuunaa”. Toisaalta melkein
jokaisella maalla asuvalla on sen verran omaa tonttia, että ruokaa voi
kasvattaa itsekin. Tiesittekö muuten, että Venäjällä yli 90 prosenttia
perunoista ja 87 prosenttia hedelmistä tuotetaan pienillä puutarhaviljelmillä?
Meillä ruokapiiri voisi toimia niinkin, että yksi kasvattaa porkkanat ja toinen
tomaatit, yrtit vaihdetaan kolmannelta.
Myös metsät tuottavat ruokaa – riistaa, marjoja, sieniä –
jota emme hyödynnä riittävästi. Meille ne ovat lähiruokaa, mutta niillä on myös
markkinat alueemme ulkopuolella. Pohjanmaa helmen eli Lappajärven vesissä
on taas tarjolla järvikalaa – jos osaa ottaa. Mutta kuka myisi kalat
veneettömälle?
Paikallisten ruokamarkkinoiden kehittäminen hyödyttää
monella tasolla: maatalousyrittäjää, jalostajaa, kalastajaa, metsästäjää,
jalostajaa, kauppiasta ja kuluttajaa. Myös matkailijat arvostavat paikallisia
ruokaelämyksiä, enemmän kuin uskommekaan. Toivottavasti Aisaparin alueelta
löytyy rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta kokeilla ja keksiä meille sopiva tapa
tuottaa lähiruokaa jokaiseen pöytään.
Iloista Pääsiäistä,
Toivottaa Into
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti