Oma maa mansikka – sekä mustikka, hirvipaisti ja luomuleipä

Eikös ole vähän kummallista, että lähiruokaa on yhtä vaikeaa saada maaseudulla kuin kaupungissa? Meillä sitä ruokaa kuitenkin tuotetaan itse kunkin naapurissa, mutta kaupasta sitä lähellä tuotettua ei tahdo löytää. Eikä muutenkaan, ellei sitten satu tuntemaan jota kuta, joka tuntee jonkun jne. Meillä maaseudulla on se ongelma, että meitä asiakkaita on vähän – emme me saa joka kirkonkylällä elätettyä lähiruokakauppiasta. Maalla pitäisikin pohtia ihan uusia tapoja luoda toimiva ketju tuottajien, jalostajien ja kuluttajien välille.

Kaupungeissa testatut yhteisöviljelmät ja ruokapiirit voisivat toimia meilläkin, jos niitä vähän ”tuunaa”. Toisaalta melkein jokaisella maalla asuvalla on sen verran omaa tonttia, että ruokaa voi kasvattaa itsekin. Tiesittekö muuten, että Venäjällä yli 90 prosenttia perunoista ja 87 prosenttia hedelmistä tuotetaan pienillä puutarhaviljelmillä? Meillä ruokapiiri voisi toimia niinkin, että yksi kasvattaa porkkanat ja toinen tomaatit, yrtit vaihdetaan kolmannelta.

Myös metsät tuottavat ruokaa – riistaa, marjoja, sieniä – jota emme hyödynnä riittävästi. Meille ne ovat lähiruokaa, mutta niillä on myös markkinat alueemme ulkopuolella. Pohjanmaa helmen eli Lappajärven vesissä on taas tarjolla järvikalaa – jos osaa ottaa. Mutta kuka myisi kalat veneettömälle?

Paikallisten ruokamarkkinoiden kehittäminen hyödyttää monella tasolla: maatalousyrittäjää, jalostajaa, kalastajaa, metsästäjää, jalostajaa, kauppiasta ja kuluttajaa. Myös matkailijat arvostavat paikallisia ruokaelämyksiä, enemmän kuin uskommekaan. Toivottavasti Aisaparin alueelta löytyy rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta kokeilla ja keksiä meille sopiva tapa tuottaa lähiruokaa jokaiseen pöytään.

Iloista Pääsiäistä,

Toivottaa Into