torstai 24. heinäkuuta 2014

Ammeskallion reitillä


Olin käymässä Itäkylässä ihan muilla asioilla, kun – tapani mukaan – innostuinkin myös ihan toisesta asiasta. Olin nimittäin kuullut Aisaparinkin tuella kunnostetusta Ammeskallion patikkareitistä ja ajattelin, että mikäs sen parempi päivä reittiin tutustumiseen, kun heinäkuinen hellepäivä.

Kun tiedustelin reitin lähtöpistettä, katsoi avulias kyläläinen parhaaksi opastaa minut henkilökohtaisesti perille asti. Ja tosiaan, kyllä lähtöpaikka hieman piilossa olikin. Auton sai kuitenkin hyvin parkkiin ja opasteet lupasivat, että Ammeskalliolle olisi 2,5 kilometriä. Tunnin keikka, laskin, ja lähdin tarpomaan. Ilman karttaa, kompassia tai gps-laitetta. Tulisi ainakin testattua, miten reitti sopii ei-niin-kokeneelle, satunnaiselle matkailijalle. Kaksi puhelinta sentään otin taskuihin painamaan.




Päivä oli todellakin aurinkoinen ja jo aamupäivällä ilma tuntui helteiseltä. Myös siksi reitin alun varjoisuus tuntui hyvin houkuttelevalta. Kuljin rehevän lehdon läpi vadelman voimakasta tuoksua ihmetellen. Reitin ongelmana ennen kunnostusta oli heinittyminen, ja se on helppo uskoa tässä kohtaa. Nyt kasvillisuus polulla oli kuitenkin matalaa, ja polku oli helppokulkuinen.



Lehto vaihtui kuusikkoon ja polku sen kun parani.



Tässä kohtaa heräsi pikkuinen epäilys: Kaksi käytössä olevaa polkua, ei opasteita. Valitsin kuitenkin tuon ”isomman” vasemmalla, vaikka kieltämättä kuusikon varjoon katoava polku näytti hyvin houkuttelevalta. 




Hetken päästä polku yhtyi metsätiehen, jonka varrelta löytyi myös 'Ulkoilureitti' - opaste. Ainakin olin reitillä, mutta oliko tämän Ammeskalliolle vievä reitti?
Joka tapauksessa reitillä oli ilo kulkea, joten päätin olla pettymättä, vaikka näkötornille en päätyisikään.






Vaihtelevaa, mutta koko ajan helppokulkuista. Metsät reitin varrella olivat enimmäkseen varovaisesti hoidettua talousmetsää, mutta osin vanhaakin. Aukkoja ei ainakaan tänä kesänä reitillä ollut. Näin kylän läpi ajaessani paljon hevosia, ja tämä reitti näytti olevan jäljistä päätellen myös ratsastajien suosiossa.



Polku lähti nousemaan... jokohan pian olisin kalliolla? Kelloa katsoessani totesin, että todennäköisesi en vielä, koska olin arvioinut Ammeskalliolle olevan puolen tunnin matkan. Aina on kuitenkin jännitävää odottaa, mitä uuden tien uuden mutkan takaa paljastuu. 



Ainakin mielenkiintoisen näköinen kivi. Kiivettyäni mäen päälle muistin myös, että olin unohtanut ottaa mukaani vesipullon. Nyt hikikarpalot otsalla ja kuiva suu muistuttivat siitä. Se odottaisi kuitenkin autossa mahdollista paluutani.



Tienhaara ja opaste. Mutta ei mitään Ammeskalliosta. Olinko sittenkin lähtenyt väärälle polulle? Polku kuitenkin jatkui tästä menosuuntaani vielä hoidetun näköisenä. Koska Ammeskalliolle ei pitäisi olla enää kuin puoli kilometriä, päätin jatkaa matkaa. Kun kerran tänne asti olin tullut.




Kauniin koivikon jälkeen polku taas nousi, maasto muuttui selvästi kuivemmaksi ja...



Siinä se oli sittenkin! Ammeskallion näkötorni. Rinteestä löytyi myös iso ja hyvin varusteltu laavu.



Enpä ollut laavulla yksin :)



Näkymiä näkötornista.




Laavun ja näkötornin lisäksi kalliolta löytyi myös kuntolaatikko. Tein tämän vuoden 1054:n kirjauksen, joten reitti on ahkerassa käytössä. Eikä mikään ihme.



Tästä voisi jatkaa vielä vaikka koko päivän, mutta nyt oli aika palata vesipullon luo ja viileään toimistoon iltapäiväksi.



Tästä pitäisi osata kääntyä kohti lähtöpaikkaa. Muistan vielä suunnan, mutta opasteesta ei olisi haittaakaan.



Olivatko nämä reittiopasteita vai jotain muuta? Lähellä lähtöpaikkaa näitä oli pari, mutta muualla en muista nähneeni tällaisiä. Nämä, tai esimerkiksi puihin maalatut pilkut olisivat ihan hyviä varmasti tälläkin reitillä opastamaan vieraampia ja arempia retkeilijöitä.

Ammeskallion reittiä voin lämpimästi suositella kaikille, jotka patikoimisesta innostuvat. Myös kuntoa kohottavalle hölkkälenkille tämä innostaisi, koska korkeusvaihteluita on sopivasti ja polut ovat riittävän tasaiset juoksua ajatellen. Polut ovat hyväkuntoisia, ja lenkkareilla varmasti pärjää. Itse olisin valinnut kenkävalikoimistani vaelluskengät tälle kävelylenkille, mutta kyllä tämän kiersi kuuden euron kumisaappaillakin. Tosin hiertymiä kantapäissä hoidellaan hetken aikaa. Pitkälahkeiset housut ovat hyvä, koska siellä täällä on myös heinikkoa.

Laavulla on mainio mahdollisuus makkaran paistoon ja maisemien ihailuun, joten eväätkin kannattaa olla mukana. Ainakin se vesipullo...

Gps-laite on hyvä olla varalta, vaikka kyllä tämän kiersi ilmankin. Muutamassa kohdassa tuli mieleen, että opaste voisi olla paikallaan. Niitä tuskin on koskaan liikaa. Mahtaakohan tämän reitin karttaa olla jossain saatavilla? Ammesmäentien varressa oleva lähtöpaikka on (suurinpiirten) Intolinkin 'luontomatkailu- ja liikuntakohteet' -kartassa, joka löytyy osoitteesta www.intolinkki.fi . Samasta paikasta löytyy myös reitin ylläpitäjien yhteystiedot. Sieltä saa varmasti neuvoja ja vinkkejä, jos haluaa valmistautua retkeen paremmin kuin

Into

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti