Mutta eihän meillä ole mitään .....

on  varsin yleinen aloitusrepliikki, kun mietiään millaisia asioita kylistä voisi nostaa esille kylän kotisivulle tai kertoa vieraille. Pieni on kaunista. Tässä INTOilun arvoinen asia: Koulujen pihoista löytyy pysäköintitilaa opiskelijoiden mopoautoille ja muille menopeleille.

Traktoreillekin on omat väljät parkkiruudut! Ei voi muuten tällä asialla kovin moni ruuhkasuomen kylä ja koulu itseään markkinoida, kun  pihaan mahtuu vain polkupyörät ja opettajien autot.

Mitähän muita pieniä ylellisyyksiä me ei itse täällä nähdä tai arvosteta?

Pohtii
INTO

MAASEUTUASUMISTAKO?

Into osallistui 16.01. Maaseutuasumisen teemaryhmän ja Keski-Suomen Kylät r:yn järjestämälle tutustumisretkelle Petäjävedelle ja Keuruulle. Matkan teema oli maaseutu ja kestävä asuminen. Vierailimme maatilamatkailu Kumpusessa lohikeittolounaallaja kuuntelimme Petäjäveden kunnanjohtaja Teppo Sirnön esityksen siitä, kuinka Petäjävesi on onnistunut kasvattamaan asukasmääräänsä luomalla muuttajille mahdollisuuksia maaseutumaiseen asumiseen. Lohikeitto oli hyvää ja Kumpusessa on osattu tuotteistaa hyvin maatilamatkailu. Palveluja on rakennettu pikkuhiljaa voimavarojen mukaan. Tarjoiluissa hyödynnetään lähiruokaa ja luomua. Tilalta voi ostaa tilan omilla pelloilla kasvatettuja luomuviljatuotteita. Maaseutuyrittäjien verkosto on hyvä ja palvelut täydentävät toisiaan. Palveluja ja tuotteita käytetään ristiin.



Petäjäveden kunnan strategiassa keskeisenä menestystekijänä on maaseutumaisen asumisen kehittäminen. Systemaattinen strategiatyö on tuottanut tulosta ja asukasmäärä kasvanut. Voimatekijänä on "yhteen hiileen puhaltava" luottamushenkilöjoukko. Rakennuslupia ja tonnteja saa niin haja-asutusalueelta kuin kaava-aluiltakin. Vierailimme omakotiasuntomessujen aikaan ja sen jälkeen rakennetulla asuntoalueella, jossa maaseutumaista asumista on luotu suurilla 3500 neliön toneteilla. Asuntoalueet rajoittuvat metsään ja tonteilta pääsee joko suoraan tai vähällä kävelyllä metsään. Maaseutuasumista uusi asuinalue ei kuitenkaan mielestäni ole, vaan hyvää ja esimerkillistä asuinaluesuunnittelua kuntakeskuksen välittömässä läheisyydessä.
 
Toinen päivän retkikohteista oli Keuruun Ekokylä, joka on toiminut jo 17 vuotta. Mielikuva oli erilainen kuin mitä perillä todellisuus näytti. Tilalla asuu 42 henkilöä vauvasta vaariin. Rakennuksia on useita eri aikakaudelta, vanhimmat 1820-luvulta ja uusimmat 1980-luvulta. Maata on 52 hehtaari, josta viljeltyä noin 30. Pellot on vuokrattu vuokraviljelijälle ja asukkailla on enää yhteinen kasvimaa ja marjapensaita. Eläimiä ei ole yhdistyksen omistuksessa.

Osa asukkaista käy työssä kylän ulkopuolella ja yhteisiin töihin osallistutaan vapaaehtoisuuspohjalta. Jokainen asukas maksaa vuokraa ja osallistuu yhteisiin menoihin pienellä summalla. Mallia tästä voisi ottaa, kun mietitään edullisia asumismuotoja ja keksitään käyttöä tyhjeneviin julkisiin rakennuksiin esim. sairaaloihin, varuskuntiin ja leirikeskuksiin. Kyllä varmaan kierrätys, yhteishankinnat, ekologiset tavat tuottaa sähköä ja yhteisöllisyys voisi toimia pienen uudisyhteisönkin rakennusaineena ja kantavana ideana. Kuka uskaltaisi aloittaa hanketta?

Retken jälkeen jäi pohdituttamaan:
- Mitä se maaseutuasuminen oikein on?
- Mitä pitäisi tehdä, että kunnan sisäinen konsensus saisi aika samanlaisen kyäsumisen kehittämisinnon kuin Petäjävedellä? Miksi asukkaita halutaan vain kuntakeskuksiin?

Matkasta sekavustunut :-).

Into

Niin kiire ettei ehdi kissaa sanoa...

… kuin pitkähäntäiseksi eläimeksi, jatkuu tämä sanonta. Tämä valitettavan hyvin kuvaa tätä nykyistä kiirettä, jossa ei enää ehditä ajatelle miksi juostaan. Juostaan vaan kun on jo totuttu, suunnalla nyt niin väliä. Meinaatkos ehtiä tätäkään lukea loppuun?

Menenpä sitten asiaan, etten vie aikaasi turhan takia: Mitäpä jos pysähtyisit?

Viimeksi kirjoittelin osallistumisesta ja jakamisesta. Mutta kun ei ole aikaa, ei osallistua eikä jakaa (paitsi naamakirjassa, jossa se käy parilla klikkauksella).

Jos koko ajan ajattelee, että ”onpas kiire”, niin varmasti on – se myös näkyy naamasta ja kuuluu äänestä. Mutta kummallista on se, että jos lakkaa ajattelemasta kiirettä ja keskittyy siihen keskusteluun tai työhön mitä on tekemässä, niin kiireen tuntu katoaa. Ja ajattelepas, mitä se merkitsee sille joka kanssasi keskustelee? Kuunteletko, jaatko, osallistutko aidosti, vai jo seuraavaa velvollisuutta pohtien, jalka oven välissä.

Minulla on kuulkaa aina kamala kiire, enkä ehtisi millään osallistua, enkä puhua ihmisten kanssa enkä... Mutta kokeilinpa kerran ottaa selvää, miten paljon osallistuminen ja jakaminen oikeasti vievät aikaa. Eivät juuri mitään. Tosi elämässäkin jakaminen ja osallistuminen ovat nopeita juttuja.

Kun vaikka joku tervehtii työpäivän jälkeen kaupassa, kokeile hidastaa vauhtiasi, katsoa silmiin, hymyillä ja vastata tervehdykseen. On vaarana, että toinen innostuu tästä ja jää juttelemaan. Mutta ei se keskustelu oikeasti kauan vie, olen kokeillut. Muutamassa minuutissa olet taas uppoutuneena ostoksiin. Ja jos on OIKEASTI kiire, niin voi sitä sanoa ihan ystävällisesti, että nyt kuule täytyy mennä, mutta oli tosi kiva kun vähän ehdittiin jutella.

Tai kun pyydetään järjestämään kyläkokousta: Että teetkö kutsun ja jaat naapureiden postilaatikkoihin, tuletko keittämään kahvia kokoukseen? Aikaa tähän menee kokemukseni mukaan yhteensä 3,5 tuntia yhden viikon aikana, josta yksi ulkona reippaillen ja kaksi yhdessä muiden kanssa kylätalolla. Helposti tuon ajan viettää myös naamakirjassa ”jakamassa”.

Tosielämässä ja naamakirjassa osallistumisella on muuten yksi merkittävä ero: Naamakirjassa jakamalla ei saa itse mitään, mutta tosielämässä tulee hyvä olo siitä, kun on saanut tehdä yhdessä toisten kanssa.

Seuraavan kerran siis kun on kiire, Pysähdy :)

INTO

JAETTUA OSALLISUUTTA

Olen tässä ihmetellyt ja ihasetellut kylillä kierrellessäni kuinka vahvoja ja touhukkaita puuhaihmisiä täällä Etelä-Pohjanmaalla onkaan J ….. siis vanhempia sellaisia. Mitenkäs ne nuoret saataisiin kyläyhdistyksen toimintaan tai kylien kehittämiseen mukaan?  Yksi keino varmaan olisi jakaa vastuuta …. yhteisten alueiden hoidossa tai vaikkapa nettisivujen ylläpidossa. Löytyisikö nuorille se ”oma juttu”, jonka avulla he kokisivat osallistuvansa ja hyödyttävänsä kyläyhteisöä.  Jos teillä on hyviä ideoita tai ehdotuksia toiminnaksi, niin laittakaahan tiedoksi. Kannattaa ideoida asiaa yhdessä nuorten kanssa ja perustaa vaikka nuorten kyläparlamentti.

Terveisin lumilapioinnin lomassa asiaa pohdiskeleva

Into

Jaettua osaamista

Leader-kuvioissa tulee joskus sellainen olo, että pitäisi osata vähän kaikesta kaikki. Helposti siinä sitten tuntee itsensä typeräksi, kun ei siirtyminen mikroyrityksen liiketoiminnan arvioinnista kylätapahtuman sisällön ideointiin tai patikkareitin kunnostuksen budjetointiin tapahdukaan ihan sekunneissa. Toisaalta on etuoikeutettu olo, kun saa olla niin monessa mukana. Kyllähän sitä lisäksi toivoisi, että siitä omasta mukana olosta olisi hyötyä myös itse asialle.

Osaamista on monenlaista. On tietoa, taitoa ja viisautta niitä käyttää. Oma osaamisemme on toisaalta rajallista, toisaalta sitä on aina mahdollista kehittää. Parhaimmillaan osaaminen kuitenkin on ryhmässä: Yksin väkertämällä tuskin saa samanlaista tulosta kuin yhdessä asiaa pohtimalla.

Hajautetusta tai jaetusta osaamisesta on kyse myös Leaderin toteuttamisessa. Aisaparilla on rahaa strategiansa toteuttamiseen, mutta yksin yhdistyksen hallitus tai työntekijät eivät tuloksiin pääse. Tarvitaan osaavia ihmisiä alueelta, joilla on ideoita ja asiantuntemusta. Näin tulevat yritykset perustettua ja patikkareitit rakennettua.

Mitäs mieltä sinä olet osaamisesta? Mitä taitoja sinun mielestäsi maaseudulla tarvitaan? Entä mitä taitoja sinulla on, mistä voisi olla iloa muillekin? Osaaminen lisääntyy jakamalla!

Terveisin,

Into

Vilttiketjusta tähtiketjuun

INTO on lokakuun ajan kulkenut Haasion Minnan matkassa starttaamassa  Maaseutuasumisen messutapahtuma Järviseudulla 2014 –hankkeen (=KOTOPESÄ) hanketta.  Messutapahtumasarjaa suunnitellaan ensi kesälle Järviseudun eri markkina-, messu- ja kylätapahtumien yhteyteen. Intoilemme maaliskuun lopussa Pytingissä Seinäjoella sekä huhtikuussa (26.4.) asuminen ja hyvinvointi –messuilla. Hankkeen ensimmäinen tilaisuus oli 04.10., jolloin Anu Harkki kertoili Alavuden nuorisoseuralla siitä, kuinka hän oli löytänyt silloisen talonsa ja mitkä seikat auttoivat häntä kotoutumaan uudelle kylälle. Pohdimme osallistujien kanssa yhteisesti, mikä saisi KOTOPESÄÄ perustavan tulemaan järviseudulle ja viihtymään täällä. Siinäpä onkin haastetta!

Minna on kokoamassa Järviseudun (Vimpeli, Soini, Lappajärvi, Evijärvi sekä Alajärvi) kylistä kylien ”tähtiketjua”, jotka kukin omien vetovoimatekijöidensä näkökulmasta osallistuvat alueen asumismahdollisuuksien yhteismarkkinointiin. Kukin kylä loistaa tähtikuviossa omalla hohteellaan ja yhdessä saamme aikaiseksi hienon tähtitaivaan, jonka alle on uuden asujan helppo perustaa kotopesä. Uusia tähtiä tähtikarttaan etsitään yhä. Lappajärven itärannan kylien kanssa pohditaan yhteismarkkinointia Lakeaharjun ympärille.  Lakiksella oltiinkin jo intoilemassa ensilumen latujen avajaisissa 2.11. Tontteja ja taloja etsitään myyntiin ja kartoitetaan myös vakituiset ja vapaa-ajan vuokrakohteet. Kylien palvelutarjontaa sekä muutenkin monimuotoista asumisympäristöä tuodaan esille toreilla ja turuilla. Tohinaa siis piisaa koko kesäksi. Minna sopii kunkin mukaan hankkeeseen lähtevän kylän kanssa oman suunnitteluillan marras-joulukuulle, joten kyläaktiivit ottakaahan reippaasti yhteyttä INTOilevaan Minnaan. Yhteystiedot löytyvät hankkeen verkkosivulta.  

INTOilua Lakiksella 02.11.

Tapahtumien syksy

Kesä meni markkinoineen ja kylätoreineen, mutta ei INTO ei jouda syksylläkään laiskotella, sen verran paljon tapahtumia Aisaparin alueelle on luvassa.
Evijärvellä pidettiin jo lasten maatalousnäyttelyt Jokikylässä ja 21.9. pidetään näyttelyt Pernaan koulun ympäristössä Kauhavan Alakylässä. 
Urkufestivaalit pauhaavat Lapualla jälleen syyskuun lopulla ja Alajärven Luoma-aholla on valtakunnallinen kyläelokuvafestivaali lokakuussa. Vielä ehdit koostaa oman 15 minuutin videosi ja toimittaa sen mukaan kisaan syyskuun aikana. Puhujaksi tilaisuuteen saapuu ohjaaja Markku Pölönen. 
Syksyn tapahtumista tarkempi kooste löytyy tästä linkistä
Lokakuulle on suunnitteilla myös perinteinen Aisaparin kyläviikko. Ilmoittakaahan tapahtumianna kyläviikon mainontaan mukaan!
Tehokas tiedonkulku on kaiken A ja O. Yhdistyksiä kutsutaan yhteisiin tuuminkeihin 26.9. Lappajärven Taavintuvalle ja 3.10. Kauhavan Helmirantaan. Tilaisuudet alkavat klo 18, ja aiheina ovat muun muassa yhdistysten tiedotus, jäsen- ja varainhankinta. Yhteispelillä se sujuu, tieto kulkee ja päällekkäisyydet vähenevät: YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN!

Liity Aisaparin facebook-ryhmään ja käy tykkäämässä INTOn sivua, niin saat ajankohtaiset asiat omaan kalenteriisi tuoreeltaan.