Into osallistui alkuviikosta kylätoiminnan valtakunnallisille neuvottelupäiville Riihimäellä. Mukana oli sekä maakunnallisten yhteenliittymien (kuten EPK:n) edustajia että LEADER-toimintaryhmien alueellisia kyläasiamiehiä ja hankevetäjiä.
Puheita ja mielipiteenvaihtoa kuunnellessa vahvistui entisestään käsitys, että kylätoiminta tarvitsee uusia toimintamalleja: erilaisten yhteenliittymien, rakenteiden ja rahoitusmallien sijaan pitäisi ajatusmallin lähteä kylän tasolta, jokaisen kylän omista lähtökohdista - niin erilaisia meidän kylämme ovat valtakunnallisesti ja ihan oman alueemmekin sisällä.
Kuntarakenteen uudistuessa kylien merkitys kasvaa entisestään. Entisistä kuntataajamistakin tulee "kyliä" - vaikka ne eivät ihan perinteisen kyläkäsityksen raamiin sovikaan. Tarvitaan myös uutta käsitteistöä. Kylille ja kaupunginosille pitäisi kehittää hyvä yhteinen suuhunsopiva nimike - paikallisyhteisö kuulostaa. Kuinka olisi LÄHISTÖ?
Mutta takaisin mallinnukseen: lähistöjen tärkein voimavara ovat tietenkin asukkaat. He ovat itse sekä palvelujen käyttäjiä että niiden tarjoajia. Jokaisen kylän tarpeisiin pitäisi luoda omanlaisensa paketti: kyläsuunnitelma, joka elää joustavasti kylän kehitysvaiheiden mukana. Kyläsuunnitelma ei saa pölyttyä kansien väliin vaan sen pitää aidosti näyttää suuntaa: tätä meidän kylällä on, tätä tarvitaan ja näin se tehdään. Eri pituisia ja vahvuisia toimenpiteitä pitää olla vireillä peräkkäin ja päällekkäinkin katkeamattomana ketjuna. Erityisen tärkeä on työnjako: kaikille lähistön ihmisille on tarjottava mahdollisuus kantaa kortensa kekoon. Yhteisöllisyys syntyy vain yhdessä tekemällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti