perjantai 14. lokakuuta 2011

Isketään tarinaa

Onko teillä takkakivi? Ennen niitä ruukasi taloissa olla, ja niiden ääressä tehtiin puhdetöitä, kehrättiin ja karstattiin - ja iskettiin tarinaa ajan kuluksi, omaa taloa ja sen tapoja kehuttiin ja naapureita vähän joskus arvosteltiinkin. Naapurikyläisten edestottamuksistakin vaihdettiin mielipiteitä, muisteltiin menneitä ja pelijäteltiin arempia kummitusjutuilla niin, etteivät nämä tahtoneet ilman luusia tohtia lähteä ulkohuusiin. Joskus talossa yöpyi kulkumies, joka toi tarinoita kauempaakin. Uutiset ja uudistukset levisivät. Näin siirtyivät tarinat ja niihin sisältyvä talosta toiseen ja sukupolvelta toiselle luontaisesti suusta suuhun -menetelmällä.

Entä nyt? Ilta saatetaan joskus istua ainakin perheen kesken yhdessä, ja ehkä tehdään käsitöitäkin - ehkä ei kirveellä tai rukilla, mutta tikkuvartailla nyt ainakin – mutta puheen tarjoaa yleensä televisio, joka työntää tupaan amerikkalaista elämäntapaa tuutin täydeltä.
No, eihän elinpiirin laajentaminen ole pahasta, ei toki, mutta ei sitä omintakaan pitäisi unohtaa, koska siellä omassa menneisyydessä ja oman kylän tarinoissa olisi niin monenlaista mielenkiintoista muistettavaa. Niihin paikkoihin ja niihin ihmisiin liittyvää, joista me ITSE olemme peräisin. Eli hienommasti sanottuna: meidän identiteettimme rakennusosista tässä on kysymys.
Ja koska tarinat eivät enää siirry luontaisella menetelmällä, on niiden kertomiseen kannustettava toisin toimin. Kootaan kyläkirjoja, sanaparsia, sukutarinoita, ja Ylikylässä on pidetty menestyksekkäästi Valehtelun SM-kisojakin. Evijärvellä sukututkijat ideoivat nettiin dokuwiki-pohjaisen keruupohjan. Näissä kaikissa on takana monia mielenkiintoisia tarinoita. Tarinoissa on aina opetus, viisaus ja hoksaamisen paikka. Niistä on jalostettavissa monenlaista performanssiakin, jos sille päälle sattuu! 

Aisaparin Kyläillään-viikolla perehdytään tarinoiden kerrontaan ja keräämiseen heti sunnuntaina 30.10.  iltakuudelta alkaen Ylikylän nuorisoseuralla. Opettajaksi tulee Esa Konola Kärsämen elämäntarinayhdistyksestä. Kurssi järjestetään yhteistyössä kansalaisopiston Väkihäjylä-hankkeen kanssa ja kurssimaksua veloitetaan 8 euroa, sisältää kahvit. Ja on sen väärti ilta, tulkaas mukaan!


Into

4 kommenttia:

  1. Juuri eilen isän kanssa juteltiin tästä perinteestä, kun talon väki illan ja pimeän tullen istahti iltapuhteitten ääreen tarinoita kuuntelemaan. Myrskyluodon Maija -kirjoissa tästä on hienoja kuvauksia, miten kaikki vauvasta vaariin eläytyi niihin tarinoihin ja samalla tehtiin käsillä tietenkin jotain tarpeellista puhdetyötä, vaikkapa korjattiin kalaverkkoja.

    VastaaPoista
  2. Just niin! Nykyään sitä häkkäröidään ihan muuta kamalalla kiireellä ja maailma pirstaloituu. Järki-hankkeen tilaisuudessa yksi alustaja muistutti, että ihminen tarvitsee tarinoita maailmankuvansa jäsentämiseen ja itsetunnon rakentamiseen. Pahinta on kai se, kun ei enää opita mikä on oikein ja mikä väärin. Siinä iltapuhteilla sen oppi luonnostaan, esimerkkejä elämän malleista kuuntelemalla.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa muuten Pekkolankylään ja Nelimarkka-museoon myös tarinaniskentään. Meiltä löytyisi jopa se takka - jonka ääressä Eerokin on istunut.

    Aloittelimme - teistä tietämättää - tarinankerrontaa jo blogi- ja taidekasvatusmuodoissa http://polkupyoraliikkeella.blogspot.com/, Eero muisteloita on myös kerätty jo pidemmän aikaa.

    Päivi Takala info@nelimarkka-museo.fi

    VastaaPoista
  4. Sepä hyvä, pitäisi ottaa tarinailta tavaksi ja pistää vaikka kiertämään? Evijärven Väinöntalolla on muutamana vuonna kertoiltu kummitusjuttuja museon tuvassa "synkkänä, synkkänä syysiltana...". Tarinailtoja voisi teemoitellakin; joskus puhuisi sankareista, joskus konnista, joskus erikoisista ammattien taitajista, parantajista, kansankynttilöistä, kädentaitajista...

    VastaaPoista